182: Summa summarum 2009 Anno Domini

Tammikuussa matkustin Helsinkiin, jossa ajelin ratikalla, tingin Vallilan kirppiksellä ja söin ylihinnoiteltua pitsaa. Jyväskylässä metsästin asuntoa ja koiranpentua NeitiGeelle ja juhlin NeitiHein syntymäpäiviä, autoin NeitiGeetä muutossa ja aloittelin proseminaaria Emmahein kanssa. Helmikuussa pidin puheopetusta , addiktoiduin Hesen valkosipulikastikkeeseen, kaaduin kahdesti ja aloitin paaston.

Maaliskuussa hain viittomakielen sivuaineoikeutta, kärsin harjoittelussa, haastattelin ammattikasvattajia, kävin luontoretkellä NeitiHein kanssa, litteroin, ostin raidallisen hameen jota en ole koskaan käyttänyt, katsoin Casablancan ja matkustin bussilla kohti Palokkaa ja sen ohi.

Huhtikuussa sain mummilta ja papalta viherkasvin, päätin paaston, ostin ylipolvensaappaat, emännöin pullatuoteiltaa, söin ananasjäätelöä kirkkopuistossa, osallistuin Amazing Raceen, oksensin ja puursin prosemmaa.

Toukokuun aloitin hattaralla ja Anna Puun konsertilla, vaivuin prosemma-epätoivoon, kävin kampaajalla, olin muuttoapuna, söin skumppa-sorbettia ja olin helluntaina ilman heilaa.

Kesäkuussa prosemma viimein valmistui, mutta minä en. Kesälomailin ja mökkeilin, kävin kampaajalla, esittelin asuntoa, pesin ikkunat, allekirjoitin uuden vuokrasopimuksen, nautin helteestä, maalasin aittaa, vietin perinteisen mökkijuhannuksen ja laatuaikaa ystävien kanssa.

Heinäkuussa tein töitä ja muutin ensimmäiseen omaan kotiini, hyvästelin NeitiHein, maalasin seiniä ja jalkalistoja, himosiivosin ja kävin kolmesti pitsalla, vietin toistaiseksi viimeisen Gilmore-maratonin NeitiHein kanssa ja osallistuin sukukokoukseen. Tein myös road tripin Tampereelle ja Jämsään, kävin elokuvissa, matkustin bussilla, hain opintolainaa ja kävin ostoksilla Ikeassa.

Elokuusta olin puolet töissä ja puolet lomalla. Lisäksi hävisin Monopolissa, kävin teatterissa, söin jäätelöä puistossa, vein laukun suutarille, vietin leffailtoja, kävin kampaajalla ja kirkkopäivillä, matkustin Viipuriin ja kirjoitin maturiteetin. Syyskuussa junailin Turkuun ja Lietoon ja Raisioon, jonka Ikeassa söin daim-kakkua. Aloitin urheilun harrastamisen ja viittomakielen opiskelun, osallistuin sukujuhliin, eksyin pururadalle, ostin talvitakin ja myin tarpeettomia vaatteita, vierailin Kuurojen yhdistyksellä ja valmistuin kandidaatiksi.

Lokakuussa join paljon kahvia, kiertelin kirppiksiä, hankin kotivakuutuksen, juhlin valmistujaisiani, tehtailin NeitiGeen kanssa jäätelöä, kävin viittomakielisessä teatteri-esityksessä, mökkelin, etsin aarteita ja kirjoitin esseitä.

Marraskuun aikana kahvittelin usein, ajelin Jämsään useamman kerran, tein kahden viikon aikana neljä tenttiä, reputin elämäni ensimmäisen tentin, kävin kampaajalla, siivosin äitin luona, ostin homosinisen rekkalesbopaidan ja stalkkasin kirjastolla.

Joulukuussa täytin vuosia, katsoin Gilmoreja, nukuin päiväunia, luin psykologiaa, rakastuin, kävin elokuvissa, lainasin rahaa, ostin lahjoja, emännöin, otin rokotteen, söin suklaata, katsoin Mr Darcyä (molemmat Bridget Jonesit ja BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo) ja luin Stieg Larssonia.

Vuosi 2009 oli hyvä vuosi. Sain uusia, ihania ystäviä ja oman pienen kodin. Halasin ja nauroin paljon, itkin ja stressasin kohtuullisesti. Opin että aika parantaa haavat ja suklaa sydämen, että Ystävät on korvaamattomia, perhe parhain ja rauta nöyrää.

Pro Sporticus, eläköön elämä ja cole!

181: Koska meillä oli joulu.

180: Joulurauhaa

179: Look who's alone now, it's not me

Onpa ollut sosiaalinen viikko. Olen ehtinyt kahvitella ja kaakaotella niin kirjastossa kuin kaupungillakin. Niin! Ja Pojat kävi kylässä ja toi minulle glögiä ja joulusuukkoja, kerrassaan herttaista. He kehuivat kohteliaasti leipomuksiani (vaikka muffineihin humpsahti pähkinää ja juustokakun pohja oli murenevaista). Ja koska eräät on niin paljon pitkiä, minun ei tarvinnut kiipeillä seisomaan baarijakkaralle säätämään oikuttelevaa palovaroitinta, mukavaa. Kiitos H&R.

Olen myös katsellut sellaisia elokuvaiteen klassikoita, kuin Tuulen viemää ja Titanic. -Enkä itkenyt yhtään! (-Tämä taiskin sit olla viimeinen niitti yhden taloustieteilijän arkkuun, en taida olla tarpeeksi tunteikas tahtomaan.) Ensimmäisen lomalomalomapäivän vietin himosiivoten seitsemän tuntia, joskin välissä käväisin myös bodypumpissa (koska karo on ihanampi kun kaikki maailan kloriitit ja mikrokuituliinat yhteensä). Sain mm pestyä keittiön ikkunan, verholaudan ja keittiönkaappien päälisen. Tekstiilit tuulettelin paukkupakkasessa raikkaiksi ja kaikki pinnat pyyhkäisin tolulla. Sirottelin myös kaikki kolme joulukoristettani ympäri asuntoa joulumieltä tuomaan. Piikityksestä olen toipunut mallikkaasti, ilman mustelman mustelmaa. Joululahjojen ostelusta sen sijaan sain ärhäkän lihaskrampin. Ja kysymys: miten voi olla, että kaikki rahat meni ja molemmat kädet täyttyi muovikasseista, kun ei kuitenkaan varsinaisesti ostanut mitään? Ihan totta, tänä jouluna tarjoillaan halauksia ja hämmentynyttä hymyä.

Tänään olen levännyt ja valmistautunut huomisaamun urheilusuoritukseen hikoilemalla hillitysti jumpassa ja nauttien perusteellisista venyttelyistä ja kunnon löylyistä. Olo on siinä määrin rentoutunut ja tseen, ettei unta varmaan tarvitse odotella kovinkaan monen sivun vertaa. Olispa jo aamu, aion treenata karon hymyilemään.

178: Riks raks.

Olen mitä ilmeisimmin sisäistänyt osa-aikaisroolini ylimielisenä yhteiskuntatieteellisen minihametyttönä, sillä myös paukkupakkasilla olen kieltäytynyt pukeutumasta housuihin. Sukkahousuilla ja muutamilla legginseillä tulee toimeen mainiosti, kunhan jalassa on villasukkia ja päällä kerroksittain luonnonkuituja. Kävin myös urhoollisesti yths:n kellarissa pistettävänä. Sen kummempia fyysisiä sivuoireita en saanut, mutta vasen hauis ärtyi siinä määrin, että treenit on nyt jääneet väliin kolmena päivänä, mikä aiheuttaa jo psyykkistä oireilua. Nyt keräilen kärsivällisyyttä paketointi-operaatioon ja mietin leipoisinko muffinssit suklaisina vai jouluisina. Hmm. Joulusuklaisina? Jääkaapissa iltapäivän ja illan vieraita odottelee jo

luumujuustokakku:

pohjaan murskataan parikymmentä digestive-keksiä ja 75g sulatettua margariinia

Täytteeseen tarvitaan:

1 prk luumusosetta

2dl kuohukermaa

100g maustamatonta tuorejuustoa

1dl kiehuvaa vettä, jonka sekaan 2 rkl liivatejauhetta

--

Pohja painellaan tiiviisti irtopohjavuokaan ja sekoitetty täyte kaadetaan päälle. Annetaan hyytyä jääkaapissa yön yli.

177: Jos, niin sitten.

Jos minulla olis kamera (jostain syystä meinasin ensin kirjoittaa sanan kauha), tai tarkemmin sanoen: jos siinä kamerassa olis vielä tietokoneeseen iskettävä piuhakin, niin voisin tarjota teille seuraavanlaista kuvamateriaalia:

- minun hauis! Se on ihan todellinen ja käsinkosketeltava, ilmeisesti 3n tunnin viikkotreeni kolmen ja puolen kuukauden ajan ei ole mennyt aivan hukkaan.

- syntymäpäivän aaton vietto meidänäitin ja pikkupirjon seurassa pitsaa syöden ja elokuvaa katsellen

- syntymäpäivän aamupäivä kaupungilla pyörien, josta kotiutuminen Hesen kautta Gilmorejen pariin.

- shampanjaa & vaahtokarkkeja -teemaiset syntymäpäiväjuhlani, joissa edellämainittujen ohella tarjoiltiin myös cocktailtikkuja, pätkiskakkua, hittibiisejä ja (mokka)suukkoja.

- synttärilahjasaldo, joka koostui mm NeitiGeeltä (jonka toiveen mukaisesti häntä tästä eteenpäin kutsuttakoon Rajakadun Kuningattareksi) saamastani paljettipiposta, Annan antamasta kimallepannasta ja meidänäitin lahjoittamasta nahkahameesta, joista kaksi viimeistä pääsivät illan aikana pyörähtelemään peilipallon välkkeeseen. Niin ja sain minä kirjallisuutta ja korullisuuttakin!

- perinteinen syntymäpäivästä aiheutuva herkkyyskausi, joka ilmeni kyynelehtimisenä mm seuraavista syistä: kuolinilmoitukset sanomalehdessä, noin vartin kestänyt nettikatko, joulukalenterin tippuminen seinältä, reputettu tentti, NeitiHein äänen kuuleminen, Ylen häiriöt Linnan juhlien aikana ja koiran kynnen leikaaminen liian lyhyeksi. -Muun muassa.

- seitsemän tunnin neuropsykologian opiskelusessio kirjastossa.

- elämäni ensimmäinen ikioma joulukynttelikkö (kokovalkoinen, havuhärspellykset vaihdettuina hienostuneeseen blingblingiin).

- uuteen uskoon maalailtu korulipasto.

- maailman kaunein paljettihelmivyö ja uudet vagabondsaappaat.

- suunnaton kasa lukemattomia tenttikirjoja.

+ bonuksena olisin tahtonut kollaasin kaikista niistä nojatuoleista, joita olen viimeisten viikkojen aikana epätoivon vimmalla koeistunut.

Ps! Meinasin myös jäädä jäniksen alle, mutta se on liian traumaattista julkisesti jaettavaksi.

176: maanantai-mood

Ajattelin että tänään skarppaan. Yritin herätä aikaisin, mutta jouduin torkuttamaan tunnin. Ehdin kuitenkin napata aamupalan ja lukea kolmanneksen lehdestä ennen bodypumppiin säntäämistä. Treeni oli tiukka, samoin minun hermot. Joku niissä jumppamummoissa nyt risoo. En ymmärrä miksi pitää tulla tunnille jos a) ei aio tehdä ohjelmaa b) tekee ohjelman väärin. Kertakaikkiaan järjetöntä! Tänään tavallisten Rytmittömien (siis niiden, joiden on ilmeisen mahdollista pysyä tahdissa elui rytmissä eli sykronoitua musiikkiin) lisäksi paikalla oli mm. yksi rouva, joka teki kaikki sarjat järjettömän suurilla painoilla ja kivuliaan näköisillä virheasennoilla. Lukita hyvä ihminen ne rantees! Ja pidä se selkä suorana! Äläkä anna polven mennä varpaiden yli! Yritä nyt edes olla yliojentamatta niitä niveliä! Mene heti kotiin! Hyvänenaikasentään! Kyllä mulla kuulkaa stressipisteet nousi, vaikka kuinka koitin kanavoida adrenaliinini raudan nostamiseen. Lisäsin hauiksiin ja ojentajiin kilot per pää.

---

Päivän opiskelutavoitteet eivät valitettavasti kuitenkaan yltäneet aivan toivotulle tasolle. Yhden oppimispäiväkirjan sain kirjoitettua (ainoastaan viikon myöhässä), mutta lukeminen oli harvinaisen ylivoimaista. Yritin lukea artikkeleita internetin kautta, mutta niiden kelaaminen näytöllä edestakaisin oli liikaa vaadittu näillä hermon riekaleilla. Kirjaankin tartuin, mutta totesin ettei aivokapasiteettini etenkään ilta kahdeksan jälkeen riitä sisäistämään seuraavankaltaisia termejä: transkraniaalinen magneettiresonanssistimulaatio, magnetoenkefalografia, positroniemissiotomografia ja elektoenkefalografia. -Ja tämäkö oli se suomenkielinen osuus kognitio- ja neuropsykologian tenttimateriaalista (jota kaikenkaikkiaan on hiukan alle tuhat sivua, taskuraamatun fonttikoolla)? Oisko oljenkorsia?

---

Mutta ei tämäkään päivä ole ollenkaan täysin ikävä ollut. Postilaatikosta tupsahti tuulahdus Atlantin takaista maailmaa! NeitiHeiltä tuli noin kahden metrin mittainen kirje, joka saattoi kirvoittaa muutaman ikävänkyyneleen. Mutta nehän on hyviä kyyneleitä, on ihanaa kun joku jota kaipailla jääkylmän sateen piiskatessa ikkunaa, viulujen soidessa ja teemukin höyrytessä. (Okei. No nyt lipsahti hiukan hallusinaation puolelle. Kukaan ei piiskannut mun ikkunaa, yksikään jousisoitin ei soinut, enkä edelleenkään voi sietää teetä. Mutta siis teoriassa.)

---

Nyt vähän harmittaa, että söin kaiken jäätelön eilen.

175: ikävistä ikävin?

-Tämä marraskuu nimittäin! En ymmärrä miksei voi olla pakkasta ja sataa lunta, edes vähän. Tai paistaa aurinko. Tuntuu että tämä kaikenkattava pimeys on kestänyt jo ainakin ikuisuuden. Olen ehtinyt muun muassa seuraavaa: tenttiä viidesti, hikoillut yhdeksän tuntia, käynyt baarissa, kahvilassa, kampaajalla ja mummoloissa, saanut elämäni ensimmäisen hylätyn, koeistunut lukemattomia nojatuoleja, ajellut Jämsään ja takaisin kahdesti, emännöinyt neljästi kahvittelutuokioita, polttanut pussillisen tuikkuja, viettänyt ensimmäisiä pikkujouluja, tanssinut läpi yön ja tullut kotiin aamuyöllä yhtäaikaa Keskisuomalaisen kanssa, alkanut käyttää silmänympärysvoidetta, ostanut kirppiksiltä aarteita, paikkaillut reikiä vaatteissa ja kiinnittänyt irronneen napin, herännyt silmä umpeen turvonneena, haukkunut venäläisen kaunokirjallisuuden klassikoita -viittomakielellä, joutunut yllättävään taloudelliseen ahdinkoon, juonut minttukaakaota, sovittanut nahkahametta, organisoinut muiden koteja, haaveillut puun halaamisesta, kartuttanut uniaviomies-rekisteriä ja valehdellut henkilöllisyyteni puhelimessa (tai oikeastaan ainoastaan jättänyt korjaamatta lehtimyyjän virheen). Hmm. Eihän tämä enää niin kovin kamalalta kuulostakaan?

174: Arvoisa toivomuskeiju (tms taho).

- Toivoisin, että psykologian tentaattori kaikessa ylimaailmallisessa ja sieluja syleilevässä viisaudessaan arvostaisi mielikuvituksen käyttöä ja spontaania arkirealismia yhdistettynä luovaan hulluuteen. (Tai vaihtoehtoisesti jakaisi säälipisteitä avuttomille sivuaineopiskelijoille, joiden järki ei vaan mitenkään riitä.)

- Pyytäisin, että taivaalta sataisi lunta. Jotta aamut olis ylösnousemisen ja liikkeellelähdön kannalta mahdollisempia toteuttaa.

- Haaveilen, että jonakin aamuna huomaisin oppineeni virheistäni. Edes niistä isoimmista. Edes jotain. Edes sen, etten ikinä opi virheistäni?

- Haluaisin, että näen enteellisiä unia joiden avulla ongelmat ratkeaa ja päätökset syntyy.

- Tahtoisin, että olis jo viikonloppu; uusi tukka, vanha ystävä, pikkuinen joulu ja suuri hauskuus.

---

Mentaalisen kolikon psyykensä toivomuslähteeseen heitti Ella,

joka on tänään miettinyt,

onko onni helpompi saavuttaa vai säilyttää?

173: välttämättömän vältteleminen

First I was afraidI was petrified. -Mutta jos sä oisit mä niin säkin olisit ollut! Ensi viikolla on nimittäin kaksi tenttiä ja kuusi tentittävää kirjaa, joista kaksi yli 500-sivuisia opuksia. Ajattelin kerrankin aloittaa lukemisen ajoissa.. Mutta kuinkas sitten kävikään? Onnistuin ainoastaan aloittamaan sijaistoiminnot ennenkuulumattoman aikaisin. Tässä tämän kertaiset keinot tappaa lukemiseen suunniteltu aika.

1. treenaaminen: urheilua enemmän, paremmin ja raskaammin.

2. sosialisoituminen: kahvihetkiä kaikkien kavereiden kanssa. Pullalla ja ilman.

3. nukkuminen: yöllä, aamulla, päivällä. Luvalla ja ilman.

4. kirppisaarteiden kotiin kantaminen: kynttilälyhty, posliinipurkki, maustehylly, napiton hame, farkkuliivi ja pumpulipuikko-purnukka.

5. sisustaminen: sisältäen kirppisaarteiden sijoittelun ja retusoinnin.

6. siivoaminen: koska tenttikirjat tuntuvat keräävän pölyä ympärilleen.

7. ruoanlaitto: suunnitelmissa mm mantelisuklaa-jäätelö.

8. stalkkaaminen: ihan totta, se on ihan oma häpeä jos jättää fb-profiilinsa julkiseksi.

9. jossittelu: huonon OT: poteminen ja hyvin raskas huokailu

10. Gilmore Girls.

Mutta nythän on kuitenkin vasta torstai. Eli minulla on vielä monta päivää aikaa friikahtaa. Ja lukea. I will survive.

172: Täydellisyyttä hipoen.

Verraton viikonloppu! Kertakaikkiaan. Lauantaina juhlistin ihmisteni kanssa kandiintumistani ja tupareitani. Illan menuu oli melkoinen: savulohi-tuulihattuja, kasvispiirakkaa, manteli-suklaa muffinsseja, appelsiini-juustokakkua, pullakranssia, itse tehtyä jäätelöä ja hiukan kuohujuomaa ja viiniä. Ja jatkot siellä, missä hyppyritukat ja jumppabarbiet kreisibailaa lauantaisin. Valitettavasti illan tiiviistä tunnelmista ei ole kuvamateriaalia, mutta sitäkin enemmän tarinoita (esim siitä, kuinka katastrofien välttämiseksi eräiden matkapuhelimet oli takavarikoitava ja liikkeitä valvottava jatkuvasti. Tai siitä, kuinka edellä mainitut eräät suorittivat äärimmäisen huomaamatonta stalkkausta peilipallon välkkeessä, vedoten sisäisen mervitapolansa vapautumiseen.).

Tänä aamuna nukuin yhteen, tai siis kellojen käännön ansiosta ainoastaan puoleenpäivään. Pyjamasta poistuin vasta pakon edessä, äitin ja pikkupirjon saapuessa rääppiäisiin. Siitä suuntasinkin sitten Finnkinoon, jonka edessä eräs neitiGee ei ollut tunnistaa minua, koska näytin niin nuutuneelta. Ja voin kertoa että olo olikin hyvin, hyvin nuutunut, lähes toimintakyvytön. Olen ehkä liian vanha valvomaan neljään kuoharijäätelön ja muffinssitaikinan maistelun voimin? Mutta leffa (the Ugly Truth) oli hauska ja opettavainen. Tämän sateisen sunnuntain viimeiset hetket aion viettää kynttilän valossa, hyvyyksien jämiä mutustellen, käpertyneenä katselemaan jotain ihanaa. Yritän myös aktiivisesti unohtaa, että huomenna on maanantai. Ja että kello soi jo nolla seiskan jälkeen. Ja etten ehdi illalla salille. Ja että pitää kirjoittaa viiden sivun essee. Ja ettei ole enää yhtään kesä.

171: Tiedän paikan ihanan.

170: Voodoopupu ja muita arjen sankareita.

Tänään tapahtui jotain aidosti outoa ja todella kummallista. Olimme neitiGeen kanssa aivan kasuaalisti kahvilla yliopiston kirjastossa, kun viereisessä pöydässä istunut aasialaisnainen nappasi käsiinsä pehmolelun -ja alkoi pistellä pupua neulalla. Naisen tuimasta ilmeestä ja päättäväisistä pistoista päätellen kyseessä oli pahamaineisen voodoon harjoittaminen. Kohteena ehkä epäonninen ja pettämään sortunut (entinen ja jossain määrin jänistä muistuttava?) mies. Voi raukka parkaa!

Toki näimme myös muutamia vakiokasvoja, kuten väitöskirjaansa ainoastaan oikealla etusormella kirjoittavan kasvatustieteilijän (oletus tieteellisestä suuntautumisesta perustuu puhtaasti raitapaitaan), shakkia pelaavan rantojen miehen, sekä vieraiden vierustovereiden kanssa keskustelua toivovan baskerimiehen. Ja seksikkään slovakialaisen vaihto-oppilaan, jonka hiusraja on mystisesti palannut kesän jälkeen entiselle paikalleen, ja jonka kääpiöystävä on yhtä mystisesti kadonnut.

Lopuksi tahtoisin vielä lähettää terveisiä eräälle täti-ihmiselle:

Kuka ensimmäisenä tunnistaa (itsensä)?

169: Voitte kutsua minua Kandidaatiksi.

Johan tätä päivää on odotettukin! Mutta nyt on se kuuluisa byrokratian rataskin pyörähtänyt ja virallinen tutkintotodistus tupsahtanut sisään postiluukustani. Ehkä hienommat kun itse Paperit on se kirjekuori, jossa ne suvaitsivat viimeinkin saapua. Siinä nimittäin lukee KK etunimi sukunimi. KK! Kasvatustieteen kandidaatti. Toivottavasti postimies huomasi. Alan ehkä käyttää ko. etuliitettä nimeni yhteydessä, kunnes voin muuttaa sen KM:ksi. Tai KT:ksi. Taidan raapustaa sen kuulakärkikynällä välittömästi myös kaikkiin kortteihini (kirjasto-, opiskelija-, ajo-, kela-, etu-, kuntosali-, pankki-, ja mitä näitä nyt olikaan). Voisko tästä ilmoittaa myös maistraattiin, täytyyhän olla olemassa myös statuksen muutosilmoitus (vrt. muuttoilmoitus).

Oikeastaan mä olen nyt niin tyytyväinen olotilaani, etten taidakaan lukea tuota tenttikasakirjaa. Eikai mun enää tarvitse? Eiköhän se gradukin kirjoita itse itsensä, annetaan sille vaan aikaa ja avaruutta, some time and space.

Tahtoisin myös kiittää seuraavia henkilöitä, jotka ovat tukeneet minua matkallani maister..anteeksi kandiksi: Meidänäiti, jota ilman en olis olemassa. Neidit Gee, Opetusministeri, ja EmmaHei, jotka ovat vertaistukeneet valtavasti opinnoissa ja niiden ulkopuolella, sekä Neidit Hei ja Lillakära, jotka ovat olleet muuten vaan ihania ja korvaamattomia. Terveisiä myös koko muulle perheelle, suvulle ja sen sellaisille.

Ps. Juhlavalmistelut on virallisesti aloitettu.

Pps. Kuvitteelliselle lahjalistalleni ovat nyt seuraavin perustein päätyneet:

- Nojatuoli-rahasto (helpottamaana mm. nojatuolimatkojen järjestämistä)

- Imuri (akateeminen kirjallisuus kerää ympärilleen uskomattomat määrät pölyhiukkasia)

- Rusketus (tämän voisin käytännössä suostua noutamaan vaikkapa Karibialta)

- Oma saari (no hei gradurauha?)

- hopeinen Audi (puhtaasti logistisista syistä ja nimenomaan hopeinen, jotta se erottuu jotenkin NeitiGeen tulevan pankkiiri-perheen Audista)

- Gilmore Girlsin 7. tuotantokausi (että jotta sitten mulla olis somasti ne kaikki)

- Parkettilattia (esteettisten etujen lisäksi se kestäis kenties paremmin näitä riemumielisiä tanssiaskeleitakin)

- Rannekello (korkeakoulututkinnolliset ihmiset elää hektistä elämää)

- Matkapuhelin (jotta tavallisetkin ihmiset voisivat minut tavoittaa, ks. ed.)

168: Metsään on tullut jo syys.

- loputonta yön hämäryyttä lohduttavat viimeisillä senteillä hankittu Gilmore Girlsin 6. tuotantokausi ja uusi treenikassi, jonka toimivuuden ja tilavuuden testasin tänä aamuna. Kyllä, minä indeed todellakin laitoin kellon soimaan lauantaiaamuna ja hipsutin (pohkeet hiukan hellinä eilisen Step-tunnista) hymyssä suin (slääsh kivusta irvistellen) jumppailemaan. Taidankin heittäytyä lattiatasoon venyttelemään Chisun tahtiin, jos vaikka huomisaamuna pääsis omin voimin sängystä ylös (ja illalla salille).

167: viikon 39 kohokohdat

• äiti & paaperoinen pyörähti kahvilla -kahdesti!
• kirpparikierros edellä mainittujen kanssa
• käräjäoikeuden turvamies
• Sinkkuelämää -boksi.
• uuvuttava jumppa (ihanasti toimintakyvyttömät lihakset!)
• lukusalissa hengailu ja kirjasiepparin henkilöllisyyden arvuuttelu
• tentti, jossa kävin, mutta johon en vastannut -mitään.
• jyyn kirppis ja vieressäni istunut käsityötyttönen, jolta sain omaksi pienen retropussukan
• tienattujen rahojen tuhlaaminen kaupungilla
• yksi valloittava vauva
• sähköinen viestintä etelä-suomeen ja takaisin
• hiusvärin "ruskean" osoittautuminen käytännössä mustaksi. syksy on goottien juhlaa.
• illanistujaiset korkealla: pannarin savustaminen kakkuvuoassa, kuoro-ohjelmien ja poliittisen satiirin pakkokatsominen
• livahtaminen GM:ään ilman papereita (portsarille terveisiä)
• sunnuntain käyttäminen kouluhommiin (itsekuri was here)

166: Heti huomenna.

- aloitan ylihuomisen kirjapakettitenttiin lukemisen

- torkutan aamulla kellon soidessa (08.00) maksimissaan 15 minuuttia

- siirryn kotoa aamupalan ja pukeutumisen kautta 200m vasemalle ja valloitan itselleni loistavan paikan kirjaston lukusalista

- ymmärrän ja sisäistän, että jumpan jälkeen kannattaa ihan oikeasti venytellä. paljon.

- päätän vietänkö illan pilatesta harrastaen vai vierasta kieltä käyttävien vieraiden ihmisten seurassa

- nukun ainoastaan pienet päiväunet (kaikki yli tunnin kestävät on turhia, kahden tunnin ylittävät on övereitä)

- yritän olla heittelemättä ruokaa keittiön valkoiselle matolle (eilen keitto, tänään hedelmät. luulen että painovoima on jotenkin korostunut elementti keittiössäni). aion myös harkita keittiön valkoisen maton vaihtamista toisen väriseen keittiön mattoon.

- etsin ja löydän itselleni lisää aikaa toteuttaa kaikki tämän viikon pakolliset toiminnot, mm. seuraavia en ole vielä onnistunut aikatauluttamaan:

a) kirpparille raahattavien tuotteiden noutaminen vintiltä

b) oppimispäiväkirjan ja oppimistehtävien tekeminen

c) hiusten värjäys

d) siivousoperaatio

e) kävelylenkki

f) uuden töpselin ostaminen ja vaihtaminen valaisimeen

g) puhelu elisan asiakaspalveluun

165: Ja sata salamaa iskee tulta.

-tai ainakin yksi muodoltaan sellainen, palovamma vasemmassa ranteessani. Kaadoin sosekeitot kaikkialle. Mikä onni, että pesin viikonloppuna keittiön valkoisen maton. Puhtaalla taustalla kukkakaaliperuna-mössökin näyttää jotenkin kauniimmalta, herkältä. Nukuin lohduksi päiväunet. Opin kirjoittamaan viittomakielen parametrejä muistiin. Sitten nukuin vielä toisetkin unet. Jaksoin jumpata päänsärystä huolimatta. Ihaninta on sen jälkeen suihku & sauna, se ansaittu rentous lihaksissa. Föönasin ja kampasin hiuksetkin ennen kaupunkikierrosta. Ostin jumppavaatteita ja 1,5 litraa maitoa, vaikka haaveilin farkuista ja hesburgerista. Pyöräilin ylämäkeä kotiin pipo päässä. Tiskasin vuoren ja paistoin pitsan, pistin lisää juustoakin. Tuntuu että reidet on jo pienentyneet. Siksi söin kaksi palaa suklaata.

Huomenna viiton ja hoidan Asioita. Aloitan tenttiin lukemisen. Jumppaan ja saunon. Imuroin, jos siltä tuntuu. Mietin menisinkö ylihuomenna yhteen paikkaan. Ja mitä laittaisin lauantaina päälle?

Aikahyppy. Eilen kävin kirppiksellä perheen kanssa. Löysin talvitakin ja funktiottoman kaunistuksen. Ostin Sinkkuelämää-poksin ja näin jälleen kirppismiehen. Join kahvia, pökerryin kofeiinista.

Nautin.

164: Humpsahdus.

Vastahan se oli maanantai? Viikko humahti jumppaillen, lenkkeillen, viittoen, lukien ja metsään eksyen. Kaikesta kenties lisää myöhemmin, nyt on jo kiirus katsomaan viikon viimeistä Audrey Hepburnin tähdittämää klassikkoa. Kuvassa kummien kultainen Vilma. Koska koiranpennut on suloisia ja pelastaa maailman.

163: perusmaanantai

Aamulla aikaisin ylös, ruisleipää ja lasi maitoa, viittomakieltä, ruokaa, jumppaa, kauppaa, iltapalaa, kirjaa, unta. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, minä nautin nimenomaan tästä arjesta. Niistä ihan pienistä ja tavallisista asioista, rutiineista. Siitä, kuinka helppo aamulla on pukeutua kun vaatteet on valittu jo illalla ja ne odottaa valmiina tuolin selällä. Siitä, kuinka kätevä on asua koulun vieressä. Siitä, kuinka mukava aamulla on lukea ja syödä aamupalaa omassa keittiössä. Siitä, kuinka kiva on opiskella jotain ihan erilaista kuin tähän asti. Siitä, kun sattumalta törmää pitkästä aikaa kaveriin ja huomaamattaan jää tunniksi juttelemaan ulos syystuuleen, ilman takkia. Siitä, kuinka hyvää sesonkijuureksista tehty sosekeitto on. Siitä, kuinka ihana on ottaa pienenpienet (tai vaikka suurensuuretkin) päiväunet päiväpeittoon kääriytyneenä ja tyynykasaan uppoutuneena. Siitä, kuinka hyvä ja rento olo jumpan ja suihkun jälkeen tulee. Siitä, että pyörä kulkee vaikka renkaat ovat kolmatta kuukautta tyhjät. Siitä, kuinka kauniit kuviot kynttilöistä heijastuu pimeään huoneeseen. Siitä, että on olemassa jotain niinkin näppärää ja ilmaista kuin solo piano radio. Siitä, että ennen nukkumaanmenoa voi vielä lukaista jännittävän kirjan loppuun ja silti saada tarpeeksi monta tuntia unta ennen uutta aamua. Siitä, että vielä hetki ennen nukahtamista on omia ihmisiä, joita ajatella ja ikävöidä.

162: Viikon saavutukset

1. viittomakielen appron (maisteriopintojen sivuaine) aloittaminen ja kirjavastaavan roolin ottaminen

2. kuntoilu (jättipallo-jumppaa, pilatesta, kuntopyöräilyä, lenkkeilyä)

3. laktovegaanisen ruokavalion noudattaminen (ihanasti juureksia, kukkakaalia, soijaa ja hedelmiä)

4. syksyyn sopeutuminen

a) henkisesti (kesäänhän on enää 9 kuukautta, vähän kun vauvaa odottais)

b) fyysisesti (enemmän unta ja vitamiineja)

c) sisustuksellisesti (tummemmat värit, kynttilät)

5. itsehillinnän osoittaminen (saatoin kyllä ostaa kaikkea pientä, mutta näkisittepä mitä kaikkea jätin ostamatta!)

6. Päätöksien tekeminen

a) uusi puhelin on hankittava asap

b) tarpeet on priorisoitava tahtomisten edelle (inhottavan aikuista)

c) Elisan asiakaspalvelu on perseestä (pahoittelut karkeasta sanavalinnasta)

7. aktiivinen päiväuneilu (mutta lepohan tukee liikuntaa?)

8. aikatauluista kiinnipitäminen -en ole myöhästynyt koulusta vielä kertaakaan! (joskin etäisyyttä on ainoastaan se 200m)

Että semmosta. Tähän viikkoon ajattelin ehtiä mahduttaa vielä vähän kasvissosekeittoa, viihdeiltaa, venyttelyä, kouluhommien hoitamista ja laskujen maksamista. Ensi viikosta tuleekin sitten hyvin liikuntapitoinen, tosin tiedossa on myös kahvittelua, koiravahtina toimimista ja yhdet seitsemänkymppiset.

161: Mihin se päivä meni?

1. nukkumiseen (heräsin kello 10.13, päiväunia kello 12.30-13.21) 2. lukemiseen (ei tietenkään tenttikirjojen) 3. pohtimiseen (lenkille? kaupungille? lenkille? tulos: ei kumpaakaan) 4. sähköpostitteluun (aktiivisen opiskelijan velvollisuuksiin kuuluu mm. kirjojen tilaaminen koko ryhmälle) 5. Elisan asiakaspalvelun ja laskutuksen manaamiseen (nettiliittymän vaihto on hyvin lähellä) 6. ruoanvalmistukseen (soijamakaronilaatikkoa ja omenapiirakkaa) 7. tiskaamiseen (kts. ed.) 8. siivoamiseen (tolu on ystävä) 9. uusien projektien ideointiin (naulakon maalaus, eteisen hyllyn kaunistaminen, maustehyllyn sijoittaminen, nojatuolista haaveilu ja kirjahyllyn kauhistelu) 10. jäykkään liikkumiseen (mm. kyykistyminen on eilisen koitoksen jälkeen poissuljettu liike) Kuinka tylsää ja tavallista. Huomenna humanistiluentoa, kakkukahveja ja jumppaa (-sikälimikäli reidet toipuu tarpeeksi).

160: musta ei oo tullu urheiluhullu, mutta

-- EDIT:

Ei ehkä ollut kovinkaan fiksua ladata tätä strippiä tänne ennen ko. aktiviteettiin osallistumista. Ensimmäinen vartti meni nimittäin varsin iloisesti itsekseen kikatellen. Hetkittäin myös tunsin oloni pieneksi porsaaksi suuren pallon päällä. Toivottavasti en näyttänyt samalta. Sitä minä vaan mietin, että kuinkas kummassa mä näillä etureisillä nousen aamulla sängystä ylös? Onni että on vapaapäivä (ts. siivouspäivä). Taitaa jäädä se huomisillan pilates kuitenkin väliin. Hiljaa hyvä tulee.

Ps. Terveisiä kuntokeskuksen jäsenyyden sponsoroijalle :)

159: jommal kummal puol jokkee?

Maailmanmatkaajan päiväkirjat, osa 3. Piipahdin Liaros. Ennakoin tulevaa ja lähdin matkaan kevyin kantamuksin. Kaikki tarvittava mahtuu tarvittaessa yhteen suureen käsilaukkuun.

Käytiin Raision IKEAssa. Oli pakko ostaa jotain suurta ja hankalasti junassa kotiin kuljetettavaa. Valitettavasti en löytänyt mitään särkyvää. Mutta pyykkikorin kuitenkin, kuvassa Fibba matkustaa autolla, kantaen sisällään kaikki muut ostokset (lasipurkkeja kuiva-aineille, virkatut patalaput, pari valkoista pyyhettä, tuliaisia, ja ruokailuvälineitä). Turvavyö on tärkeä, myös ruotsalaisille tuotteille.Ja tadaa. Skanssin-kierroksen päätimme kummitätini kanssa Cafe Brahen leivoksiin. Umm. Uskoisin kuvassa näkyvän suklaakakun olleen suklaisempaa kuin fazerin sininen. Kiitos!

158: Matkaan taas kuljen nyt.

13 tunnin kuluttua istun matkaan valtion rautateitä pitkin kohti Suomen Turkua. Matkakarkit on ostettu (osittain myös mupellettu äskeisen leffaillan aikana), reppu paikallistettu (se on hankalasti sängyn alla -kuka auttais sen sieltä pois?), mp3-soitin ladattu täyteen(kiitos Emmaheille barbitelkun lainasta, lupaan pitää sen sopivalla etäisyydellä Aurajoesta) ja tervetulokomitean saapuminen asemalle varmistettu. Aamulla onkin sitten edessä pakkausoperaatio, eväiden valmistaminen, matkustusvaatteiden valinta, asemalle raahautuminen ja matkalippujen lunastaminen. Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Ehdinkö ajoissa junaan? Jätänkö kotona levyn päälle ja silitysraudan seinään, repun eteiseen ja takin naulakkoon? Istuuko junassa viereen joku ihanhirvee? Jumitammeko matkalla tunniksi Toijalaan, Humppilaan, vai suosikki-inhokki Loimaalle?

Olen myös selannut IKEAn kotisivuja epätoivoisesti huokaillen. Miksei sekään tarjoa tarpeeksi kompakteja säilytysratkaisuja minun kengille ja pyykeille? Hä? Ja miten mulla voi aina olla nälkä? Pakko ottaa vielä jotain laihduttavaa yöpalaa ennen peittojen alle käpertymistä. Ainiin! Vielä piti mainitsemani, että lounais-suomen turneen jälkeen, viikonloppunakin tapahtuu vaikka ja mitä. Hektistä tämä lomailu. Ehkä ensi viikolla viimein ehdin toteuttaa myös pari salaperäistä projektia. -Aikamoinen cliffhangeri.

Tack och adjö pulmuset!

157: Flunssansäikäytyskeitto.

Nuha ja kurkkukipu katoavat jo ennen kuin sipulit ehtivät kattilaan, tämä on niin hyvää ja terveellistä!

Sipulinen tomaattilinssikeitto (4:lle)

2 sipulia

4 valkosipulinkynttä

1 punainen paprika

4 dl kasvislientä (tai 2dl kasvislientä ja

2dl kookosmaitoa/kasvisrasvasekoitetta)

2 dl punaisia linssejä

1 tlk (400 g) tomaattimurskaa

+ sopivasti suolaa, mustapippuria, basilikaa, ruohosipulia ja chiliä

Hienonna sipuli ja paprika, murskaa valkosipulinkynnet ja kuullota ihanuutta öljytilkassa kunnes se pehmenee. Lisää kattilaan kasvisliemi, huuhdellut linssit ja tomaattimurska. Hauduta kannen alla reilu vartti ja nakkaa mausteet mukkaan. Soseuta keitto ja anna hautua vielä ihan pieni hetki.

Keittoa odotellessa voi askarrella lisukkeeksi vaikkapa Tomaatti-juusto patonkeja:

2 esipaistettua patonkia

2 tomaattia

150 g Mozarella-emmental juustoraastetta

Halakase patongit, lado viipaloidut tomaatit niiden päälle, lisää juustoraaste. Uuniin 225C ja vartti. Onko mitään yksinkertaisempaa?

156: Riipaisevien ristiriitojen kaupunki.

Kävin Viipurissa. Sinne päästäkseen oli istuttava linja-autossa monen monta tuntia, pysähdyttävä monen monella huoltoasemalla vessa- ja kahvitauolla, maksettava monen monta euroa viisumista, vietettävä monen monta hetkeä ja tuntia tullissa, näytettävä passia vakavalla naamalla monen monelle tylylle tullimiehelle ja niistettävä kotimatkalla monen monta kertaa viimassa vilustunutta nenää. -Mutta se oli sen kaiken vaivan arvoista. Kaikessa kauneudessaan ja kurjuudessaan Viipuri vei pienen pienen palasen sydämestäni. Kuinka paljon yhteen kaupunkiin voikaan mahtua historiaa, vastakohtia ja ristiriitoja, kiteytyä niin paljon suomalalaisten ja venäläisten välisistä eroista ja yhtäläisyyksistä? Harva paikka on onnistunut herättämään niin monia kysymyksiä ja tunteita, kuin Viipuri. Kokemus oli myös kasvattava. Toivon etten ikinä enää havahdu valittavani sellaisista asioista kuin vastapestyjen lakanoiden karkeus, sipulin kuorimisen itkettävyys, kynsilakan lohkeilu, suklaan kilohinta tai opintorahan pienuus.

---

Kaupunkiin kulkeva tie ylittää suunnattoman suuret sillat, jotka yltävät korkealle puiden latvojen yläpuolelle ja ovat juuri ja juuri kahden kaistan levyiset. Siltojen kaiteet ovat turvattoman tuntuiset, vain puolisen metriä korkeat. (Yht'äkkiä kotoinen Kuokkalan silta tuntuukin suorastaan houkuttelevalta.)

Toritunnelma oli kuin aurinkorannikolla: paahtava aurinko, valtavat ja värikkäät hedelmäkojut, tuoreet kasvikset ja kalat, ruoan tuoksu, juoksevat lapset, innokkaat turistit ja antiikkisen oloiset vaa'at. Paikalliset tuottajat myyvät torilla tuotteitaan huomattavasti maltillisemmin kuin kauppahallissa, jossa asiakkaille huudellaan ja tyrkytetään jos jonkinlaista välttämättömyyttä. Turistien riemuksi kaupunkiin on rakennettu myös hypermarket Karousel, paikallinen minimani/lidl/halpahalli, jossa L´orealin ihmeitä tekevä kasvovoide maksaa samanverran kuin pullollinen Pepsiä.

Veimme puoli bussillista lahjoituksia lastenkotiin, jossa asuu vakituisesti kymmeniä lapsia ja ruokailee päivittäin satoja katulapsia. Ylhäällä kuva rapistuneesta (joskin viipurilaisittain suhteellisen hyväkuntoisesta) julkisivusta ja alla sisäportaikosta. Kapeat kiviset portaat olivat epätasaiset ja takorautainen kaide kylmä, mutta nyssäköitä hymysuin kantavia ja edestakaisin juoksevia lapsia se ei tuntunut hidastavan -hyvinvoivaa suomalaisneitiä sitäkin enemmän. Kaikenkaikkiaan arkkitehtuuri on Viipurissa häikäisevää ja rakennukset käsittämättömän kauniita verrattuna vaikkapa armaan kotikaupunkini Jyväskylän betonikuutioihin. Viipurille, kuten käsittääkseni muullekin Venäjälle, on ominaista räikeä vastaikkainasettelu: ihmiset ovat joko todella köyhiä, tai todella rikkaita. Sama pätee rakennuksiin, ne ovat joko äärimmäisen hyväkuntoisia, tai todella surullisen näköisiä puuttuvine ikkunalaseineen ja roikkuvine ovenkarmeineen. On ihmeellistä, etteivät sodat, köyhyys ja aika ole onnistuneet tuhoamaan kaikkea sitä loistoa, josta Viipuri vuosikymmeniä sitten oli niin tunnettu. En edes uskaltanut ottaa valokuvia, koska ne eivät kuitenkaan olisi vanginneet koko totuutta.

Mihin tahansa Viipurin keskustassa katseensa kääntää, näkee ylvään oloisia lehmuksia. Niitä on puistoissa, katujen varsilla, talojen pihoilla ja vesien rannoilla.

Alla olevasta kuvasta voi oikein etsimällä löytää Viipurin linnoituksen tornin. Ja luonnollisesti myös rakastuneen oloisen pariskunnan. Ja pulun. Kerjäläisten lisäksi katukuvassa silmiinpistivät vapaana juoksentelevat kissat ja koirat. Ne eivät tosin tulleet yhtä lähelle ja olivat puhtaan ja kesyn näköisiä. Ehkä niiden elämä tässä raastavan kauniissa kaupungissa on helpompaa kuin monien ihmisten.

Ohimennen nähdyiksi tulivat mm. keskeneräiseksi jäänyt ja autioitunut naisten sairaala, vanha hautausmaa (jonka kiviä venäläiset ovat käyttäneet kivijalkojen muuraamiseen sotien jälkeen), Viipurin kunnostustöiden keskellä seisova linna sekä sen perustajan muistolle isutettu Torkkelin puisto, pari kirkkoa, Alvar Aallon suunnittelema kirjasto ja punainen tori Lenin-patsaineen.

Niin, ja kävin minä juomassa kolajuomaa Pyöreässä tornissa, siinä entisen kauppatorin laidalla olevassa keskiaikaisessa kaupunginmuurin tykkitornissa, jossa historiallisten romantiikkaromaanien sankarittaret tylliunelmissaan tanssahtelevat.

Paluumatkalla näin auringon laskevan Saimaaseen (vai Saimaahan?) ja ymmärsin, että kauas katsomalla näkee lähelle. Matkailu paitsi kliseisesti avartaa, myös auttaa ymmärtämään kotimaan lintukotouden.

155: Toivoton torstai?

tiskaa tiskit, imuroi, pese lattia, pyykkää, pyyhi pölyt, kastele kukat, maksa laskut, uusi reseptit, vie kesähepenet vintille, hae opiskelijakorttiin lukuvuositarra, tee ruokaa, syö ruokaa, kirjoita kolumni, piirrä tatuointi, lähetä sähköposti, teetä valokuvia, käy kuntosalilla, valmistaudu maturiteettiin, osta pyykkikori, nauti viimeisistä lämpimistä lomapäivistä, istu selkä suorassa, juokse lenkki, hymyile enemmän, ole paremmin.

muttakun.

154: Kiitos Kolumbus!

Se on maailman viljellyin hedelmä. Se kuuluu koisokasvien heimoon. Perun intiaanit ymmärsivät sen ihanuuden jo 5oo vuotta ennen ajanlaskun alkua ja Kolumbus toi sen tuliaisina löytöretkiltään. Sitä pitäisi säilyttää viileäkaapissa paperipussissa. Se ennaltaehkäisee eturauhassyöpää. Siitä tehdään ketsuppia. Minä rakastan sitä. Se on tietenkin tomaatti.

Ja siitä kannattaa tehdä vaikkapa tällaista pannaria:

7dl maitoa

4dl vehnäjauhoja

4 kananmunaa

(1tl suolaa)

-

tilkka (oliivi)öljyä

2 sipulia

1 paprika

rasiallinen kirsikkatomaatteja

2dl fetajuustoa

sopivasti mustapippuria, valkosipulia ja basilikaa

Vehnäjauhot sekoitetaan maitoon ja annetaan turvota noin vartti. Odotellessa kuullotetaan sipulit ja paprika öljyssä, lopuksi joukkoon tomaatit ja feta sekä mausteet. Pannukakkutaikinaan lisätään vatkaten kananmunat ja lopuksi kasvikset. Kumotaan leivinpaperilla vuoratulle pellille ja laitetaan uuniin, asteita 225 ja aikaa noin 30minuuttia.

Ihanaa.

153: Antaa sataa!

Juuri nyt tämä elämä tuntuu oikein hyvältä, säällä kuin säällä. Tällä viikolla olen:

- ollut lomalomalomalla

- ajellut tavoitteellisesti Jämsään ja takaisin

- syönyt suklaista jäätelöä aurikoisessa Lounaispuistossa

- taistellut itselleni internetin

- viettänyt leffailtaa, jonka saldoksi jäi muutama vallan toimiva lausahdus ja elämänohje

- maalannut ja käsitellyt puuta

- juossut puruttomalla pururadalla

- löytänyt aarteita kirppikseltä (mm. kukkapurkin, kakkuvuoan, vyön ja rannekorun)

- käynyt teatterissa punaiset kumpparit jalassa

- hävinnyt Monopolissa

- tehnyt ruokaa Hanin kanssa (ilman päänaukomista!)

- kuunnellut melko melodramaattisin elkein pianomusiikkia ja sadetta

-katsellut tuntemattomaksi jääneen artistin/orkesterin konserttitaltiointia vastapäisen talon asukkaan valkokankaalta, joka on minun kannaltani nerokkaasti sijoitettu, terkkuja!

- emännöinyt ensimmäistä pullatuoteiltaa tässä osoitteessa

- leiponut imprivisoiden rasvamattomia muffinsseja, makuina omena-kaneli ja pähkinäsuklaa, sekä kasvispannukakkua (haluaisko joku reseptit? keksin ne aivan itse)

- suunnitellut NeitiGeen häitä, ja siinä sivussa hieman omiakin

- varannut ajan kampaajalle, koska jenni on ihana. ihana.

- keksinyt jo tuhat tekemistä tulevalle viikolle

- unohtanut onnitella nimipäiväsankareita: terveisiä Sanneille ja Susannalle ja Jaanalle ja Marjalle ja Maritalle

- ilmoittautunut kursseille ja innostunut kouluun paluu -ajatuksesta

- istunut iltaa ja maistellut mainiota tsatsikia Kreikasta palaajien luona

- toiminut yleisenä Moraalina - leikkinyt luontokuvaajaa karvaisen kuvausassistentin kanssa:

152: Linna se on yksiökin.

Tässä ensimmäinen erä rajaamattomia, heikosti valaistuja ja ihanasti tärähtäneitä kuvia minun asunnostani. Se on pieni, se on kompakti (alle 20neliötä), se on sympaattinen, se on koti.

Kun tänään palasin reissusta, eteisen lattialla oli lasinsiruja. -Taulu oli tippunut seinältä ja lasi helähtänyt tuhansiksi sirpaleiksi. Oletan niiden tuovan onnea.