maanantai 25. toukokuuta 2009

137: Mä joka päivä tiedettä teen.

Aina me vaan analysoidaan! Maanantaisin voi mukavasti käyttää esimerkilliset 10 tuntia tutkimuksen tekemiseen. -Ihanasti voi. Tosin teimme myös tauon ja kipitimme Seminaarinmäelle syömään ja selvittämään sivuainehaun tuloksia; syksyllä alkaa viittomakielen appron ahertaminen. Paluumatkalla juhlistimme saavutusta Ingmanin irtojäätelöillä (kiitokset eräällekin Lauralle). Tunnelma oli kovin kesäinen. Nyt olen velvoitettu palamaan metodiosuuden kirjaamiseen. Heippahei.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

136: Salaisuuksien kantamus.

Tässon minun uusin laukku. Se on ihanasti tilava (todistetusti vähintään maitopurkin, kalenterin, kolmen omenan, kahden banaanin, jogurtin ja kirsikkatomaattirasian mentävä), melkein nahkainen ja sopivan ruskea. -Optimaalinen kesälaukku, joka sopii ainakin kaksiin sandaaleihin, yksiin flipfloppeihin, kahteen vyöhön, kolmeen kaulakoruun ja moneen mekkoon, sekä kaikkiin aurinkoisiin päiviin. Se on myös mielikuvitusta kutkuttava! Huomasitteko tuon salaperäisen lukon tuossa etutaskussa? Lukolla on nimittäin ihan todellinen funktio pitää tasku tiiviisti suljettuna. Avainta minulla ei ole, mutta uskoisin taskusta löytyvän seuraavien suosikkien:
-voittoisa lottokuponki tai arpalippu
-surffitukkasulhasen käyntikortti puhelinnumeroineen
-matemaattinen kaava jolla ratkaistaan esim. nälänhätä
-------
Hmmph. Tarvittiinkos siihen tiirikointiin muutakin kuin hiuspinni, jännittävä taustamusiikki, tikittävä kello ja hikikarpalo ohimolle? Ha! Visio. Taidan laittaa taustalle tämän, tässähän lauletaan juurikin avaimista:

torstai 21. toukokuuta 2009

135: Minä katuisin vaan en tiedä kuinka enkä edes minkä tähden.

Nyt tuntuu siltä, että huhtikuussa 2008 alkanut hankalan karman aika jatkuu aina vaan. Mikään muu ei selitä tätä ennenkuulumatonta sairastelu/vamma kierrettä. Viime viikolla vatsa ja tällä viikolla mitä ilmeisimmin niskat: pitkään jatkunut vasemman käden nimettömän ja pikkurillin puutuminen kulminoitui tiistai aamuyön totaalijumiin yläniskassa. Tänään pää kääntyi jo hiukan myös vasemmalle puolelle, joten voiton puolella ollaan. Ihanasti prakaa kroppa! Mutta MIKSI?! Nyt jos joku siellä toisel puolel ruutuu keksii mitä kamalaa minä oikein oon tehny ja kenelle, niin hän on hyvä ja jakaa tiedon kanssani. ASAP. Kiitos.
----
Katumusharjoituksia odotellessa tieteentekeminen on edistynyt kuitenkin ihan kelpo tahtiin. Eilinen ja tämä päivä on voimallisesti analysoitu sateenkaaren väreillä koodattua haastatteluaineistoa ja käyty kiivasta dialogia mm. vuorovaikutuksen syvimmästä olemuksesta. Ensimmäinen kaaviokin on nyt onnellisesti olemassa. Prosessi on vahva!
----
Ja kesä on täällä! Sen tietää allergisten oireiden ekspotentiaalisen lisääntymisen ohella siitä, että olen ostanut vaatekappaleita jotka eivät ole mustia/harmaita/valkoisia, vaan suorastaan värikkäitä! Tai tarkennutta tämä tarkoittaa yhtä mustaa, yhtä farkkuista ja yhtä vaaleanpunahtavaa mekkoa. Kolme mekkoa viikon sisään, uusi henkilökohtainen ennätys kenties? Kirppikseltä tarttui mukaan myös ruskea nahkainen vyö ja siihen mätsäävä laukku. Ja tietenkin kengät (tätä en ole vielä uskaltanut tunnustaa NeitiHeille). Ensi viikolla olisi tarkoitus kompensoida uutuuksia tekemällä ilmiömäinen inventaario garderoobiini. Noin neljä jätesäkillistä vaatteita ja yksi kenkiä/laukkuja suuntaavaat viimein vintiltä kirpputorille odottamaan uusia omistajia.
----
Loppuun tahtoisin vielä laulaa että Ooo Las Palmas. Joku on nyt sieltä käynyt täällä. Erikoista. Ehkä jopa yhtä erikoista kuin se joku toinen Egyptistä. Tai se kolmas Argentiinasta.

tiistai 12. toukokuuta 2009

134: "Sulla oikein hyvä suoni!"

-Tokaisi verikokeen ottanut eksoottisen oloinen sairaanhoitajatar aiemmin tänään. Se, että tunnen ylpeyttä upeista ja kelvollisista verisuonistani, ei ihan riitä kompensoimaan 36 tunnin valvomista, 24 tunnin totaalipaastoa ja jatkuvaa kipua ylävatsassa. Ai mikä mulla on? Asiallinen kysymys, johon saamme vastauksen kesäkuun neljäntenä, jollloin lääkäri soittelee verikokeiden (maksa-, tulehdus- ja sappiarvot) tuloksista. Ja kuinka selviytyä siihen saakka? "Lepäät ja juot paljon vettä, voit kokeilla syödä sokerittomia gefilusjogurtteja. Kirjoitanko sairaslomaa?". Hurr. Hullu, et kirjoita. Mun on raapastava vielä yks prosemma loppuun. Mutta nyt minä aion kyllä lähteä äitin luo jatkamaan sairastamista, jos on taas riennettävä päivystykseen, niin eipähän ainakaan tarvitse kävellä.
Olenko mä vaan vainoharhainen, vai yrittääkö universumi ihan tosissaan estää minun kandiintumisen?

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

132: Sammakkokakkua ja akateemista aherrusta.

Jaahas, mitähän kaikkea tällä viikolla onkaan ehtinyt jo tapahtua? Jospa aloittaisin niistä akateemisista asioista: on olemassa mahdollisuus, että eräiden prosemmaprojektista ollaan kiinnostuneita myös yliopiston ulkopuolella. Hienohomma, joskin asettaa hiukan paineita työn viimeistelylle. Kandintutkinnostani puuttuu enää 1.5 enkun tehtävää (sen prosemman lisäksi, tietenkin), jotka aion tahkoa loppuun tämän ja huomisen aikana. Ihanasti loppusuoralla siis!
-------
Eipä tässä viikossa nyt juurikaan muita mainitsemisen arvoisia ihmeitä ole tapahtunut, vaikkakin elän tunnetusti hyvin vauhdikasta ja tapahtumarikasta elämää. Viikonlopun ajan olen harjoitellut yksin elämistä, sillä NeitiHei suuntasi kotikonnuilleen. Aika hyvin olen pärjännyt, tuskastuminen iski ainoastaan siinä vaiheessa, kun tukkaan olisi pitänyt saada letti -sellainen hieno keskieurooppalainen letti, ei kömpelö nyörityksen omainen sykkerö. Tätä täytynee treenata ennen heinäkuun puoliväliä (silloin ko. korvaamattomuus lennähtää jälleen Kanadaan). Yksinäisyys ei kuitenkaan yllättänyt, siitä pitivät huolen Pelikaanimies ja Michael Guralnick, tuo Rakkauksistani roihuavin.
-------
Tänään vietimme äitienpäivää (terkkuja!) valmistamalla toive-tortilloja mummin ja papan luona. Jälkiruokakahvin ja mansikkakakun (jota pappa tosin kutsui spontaanisti sammakkokakuksi) syönnin jälkeen kellahdin parvekkeelle puutarhakeinuun haaveilemaan kesästä ja saatoinpa siinä hetken torkahtaakin. Kyllä se kesä kuulkaa tulee, minä hetkenä hyvänsä!
-------
Loppukevennyksenä kerrottakoon, että minulta on tänään kysytty useampaan otteeseen ja monilta eri tahoilta kysymys "ooksä suoristanu sun tukan?". No, vastaus kaikille uteliaille: Ei, en ole. Minä harjasin sen.

maanantai 4. toukokuuta 2009

131: Näin minä vihellän matkallani.

Oi kuulkaa! Se oli erilainen Vappu-vappendaal se. Valmistautuminen alkoi jo keskiviikkona ompeluiltamilla: kaikkien osallisten suureksi hämmästykseksi saimme kuin saimmekin aikaan neljä hyvin kimaltavaista, liekehtiväistä, sateenkaarenkirjavaista ja timanttisen kaunista tuubitoppia ja niihin mätsäävät hiuspannat (täten lupaan havainnollistavaa kuvamateriaalia jahka kinuan laina-aparaatin). Ko. asut eivät tokikaan tulleet arkikäyttöön, vaan kilpa-asuiksi torstain Amazing Raceen! Team Pulleroihin kuului allekirjoittanen ohella NeitiGee ja kaksi kuumahousuista (hotpants) Kiritärtä. Apteekin kautta kiirehdimme lähtöpaikalle odottamaan suuren seikkailun alkua ysärihittien tahdissa. -Seikkalun, joka osoittautui turhankin suureksi. Sen jälkeen kun a) teimme turhan keikan Kuokkalaan b) puolet joukkueesta jäi jumiin Vaajakoskelle (bussikuski sulki oven ja lähti irvistäen liikkeelle nenän edestä, kiitos Jyväskylän Liikenne) c) nälkä tuli (NeitiGeen tarjoamista Sinisistä Hetkistä huolimatta) d) hermot meni (pilkkalauluja kuultiin ja huijausyrityksiä nähtiin, eikä kiikareistakaan ollut apua) e) loukkaantumisia tapahtui (todistetusti kylmä virvoitusjuomatölkki ei estä raajojen turpoamista) f) "reilu kivenheitto" paljastui noin kuuden kilometrin juoksulenkiksi (Pro Sporticus!) ja g) palovammoja ilmeni (toisille enemmän, toisille pahemmin), päätimme jättää leikin kesken ja suunnata suihkun kautta kohti kuohuvia juomia, suomiräppiä ja munkkivuorta. Perjantaihin siirryttiin ihanasti kera kihelmöivän ihon, kipeiden lihasten ja ruhjoutuneen kyynärpään. NeitiGeen kanssa uhmasimme uv-säteilyä Lounaispuistossa Lauri Ihalaista ihaillen ja Anna Puuta kuunnellen. Piknikkiä vietimme auringolta suojassa Salsa Orkideassa ja jälkiruoat kipitimme hakemaan tivolista: Hattaraa! Illalla palovammojen parantelua jatkettiin Suomi-Slovakia pelin parissa, joka tosin vaihtui jo ensimmäisen erän jälkeen Ylen tarjoamaan ysärileffaan. Viikonloppu humpsahtikin sitten prosemmaa vääntäen (note to self: läppäri ei kestä 13 tunnin tauotonta päälläoloa) ja jääkiekkoa epätoivoisesti katsellen. Tänään totesin jälleen oman älykkyyteni olevan vertaansa vailla: Pyöräilin heikolla hapella YTHS:lle terkkarille ja uusittujen reseptien noutoon. Tulos: yksi mitattu verenpaine, yksi tilattu lääkärin soittoaika, 9 tiskille unohtunutta reseptiä. Hurra. Hurraamisesta puheenollen, nyt täytyy jo rientää valmistautumaan illan kisakatsomoon. Hyvyydet (siis hedelmät ja vihannekset) on vielä kaupassa ja tukkakin pitäis pestä. Ja mites se enkun presentaatio?