sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

130: Niin hyvää ettei sanotuksi saa.

Kuulkaa. Joskus ihminen vaan on niin onnellinen ja hauskuutettu, ettei ehdi edes virtuaalista päiväkirjaansa päivittää. Tällä viikolla on tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä aloittaisin. Eli hyppään suoraan viikonloppuun, joka oli jälleen mitä mainioin. Ilmassa on lupaus kesästä, kuten SMG laulais. Ihana aurinko ja kuumuus! Hankin jo ensimmäiset rusketusraidatkin nautiskelemalla ananasjäätelöä kirkkopuistossa Helsingistä vierailleen NeitiTanssiiKadettienKanssaan kanssa. Ennen UV-tankkausta kipaisimme Jyyn kirppikselle, josta mukaan tarttui muutamat korut itselle ja NeitiHeillekin, sekä ne tennarit joita sieltä toiveikkaana lähdin etsimäänkin. Koska minultahan puuttui tennarit, eikä kesä voi mitenkään tulla ilman tennareita. Ja toisaalta ihminen ei voi myöskään mitenkään muistaa omistavansa jo entuudestaan kolmet tennarit. Ei, sitä varten ihmisen pitää kiivetä vintille ja raahata alas kesäkenkälaatikko ja yllättyä suureellisesti. Kyseessä on siis puhtaasti ihmismuistin rajallisuus, ei suinkaan kohtuuttoman kenkämäärän omistaminen.
Eilen oli myös perinteikäs pullatuote-ilta, tällä kertaa paistoimme jopa sitä pullaakin. Itse söin yhden (ja NeitiGee loput?). Illan emäntä tarjoili myös hedelmätorttua, suklaata ja Puhtaita valkeita lakanoita. Raikkaan perheen seurassa viihdyimme reiluun puoleen yöhön saakka ja Kuokkalan sillan ylitys suoritettiin jälleen nauraen ja hapenpuutteesta kärsien. Se oli hauska ilta, mistä tulikin mieleeni, että kumpi olisi parempi teksti t-paitaan: "Pro Sporticus!" vai "Kuka mä oikein luulen olevani?" Aina mua vaan naurattaa molemmat, melkein yhtä äänekkäästi kun sivari-sporticukset.
Mökkikausikin on nyt virallisesti avattu, vieläpä tapahtumarikkaasti! Menomatkalla pysähdyimme nimittäin poimimaan kyytiimme eksyneen näköisen Collien, jonka omistajat paikallistimme lopulta nokkeluutemme ja avuliaiden kanssaihmisten avulla. Kas näin kartutamme hyvää karmaa. Suunniteltu auringonpalvonta ei mökkimaastossa ihan onnistunut navakan tuulen vuoksi, mutta muumikeksit maistuivat ja luonto oli avaraa & ihmeellistä (kiljuin sammakolle, jäädytin käteni järvessä ja tallasin korvasienen).
Lukuunottamatta mystistä, lähes tauotonta pahoinvointia ja pieniä itkupotkuraivareita tämä on ollut oikein hyvä viikko. Miten sitä aina välillä unohtaakin elämän ihanuuden ja ystävien korvaamattomuuden? Ja sen, että asioilla ON tapana järjestyä. Valmistujaisia juhlitaan juhannuksen huippeilla: Mansikkakakkua, kukkamekkoja ja kuplivaa juomaa!

tiistai 21. huhtikuuta 2009

129: Arjen autuus

Maanantaina kello 07.57 heräsin huonoon oloon. Oksentelin enemmän tai vähemmän koko aamun ja soitin paniikkipuhelun (mulla on se oksennusfobia edelleen) mm meidänäitille. Se meni näin.
1. hätääntyneitä ja enenevissä määrin tuohtuneita viestejä puhelinvastaajaan: piiiiip. "äiti nukutsä vai ootsä töissä? äiti sä et nyt oikein vois nukkua kun mua oksettaa" piiiip: "ÄITI"
2. välipuhelu Helsinkiin "ootko pahassa paikassa? mulla olis ongelma. mä laitan nyt tän puhelimen vähän kauemmas kun oksennan. kerro jotain mukavaa."
3. äiti vihdoinkin puhelimen päässä: semi-itkuinen tilannekatsaus ja raahautuminen kylppäristä oman huoneen lattialle, ikkunan eteen raikkaamman ilman toivossa "miten täällä on näin paljon valkosta? täällä on ihan hirveen valkosta ja aurinkoista. mua häikäsee nyt!"
4. kiukustuminen ajoituksesta "ymmärrätsä ettei mulla oo nyt aikaa tällaseen, mun pitäs kirjottaa sitä prosemmaa!?!"
5. lääkkeiden pysyttyä sisällä noin puoli tuntia ylösnousemus lattialta sänkyyn peiton alle: "okei, nyt mä jo pärjään. saat lähtee lenkille koiran kanssa. Kiitos äiti."
Mä olen siis kakskytkaks.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2009

128: Ystävät ja kylänmiehet, ensimmäinen episodi.

Ajattelin aloittaa tällaisen moniosaisen ja monia kiinnostavan esittelysarjan ihmisistäni. Aloittakaamme siitä erikoisimmasta. Saanko esitellä:
Pelikaanimies!

Tämä mystinen, jo kulttihahmon maineeseen kirinyt henkilö asuu alkovini ylä- (tai vaihtoehtoisesti sivu-) puolella. Hän voi oikeastaan olla kuka tahansa rappukäytävässä vastaan tulevista henkilöistä, sillä hän on taitava naamioitumaan normaaliksi ja kykeneväinen muuntautumaan ihmishahmoon. Mistäkö nimi? No. Epäilen, ettei kukaan tavallinen ihminen käytä kylpyammettaan niin usein ja erikoisiin vuorokauden aikoihin, kuten vaikkapa kello nollaviis lauantai aamuisin. Tai torstaina kolmelta iltapäivällä. Tai ylipäätään mihin tahansa vuorokauden- tai vuodenaikaan, joskus jopa useita kertoja samana päivänä. Onhan se kiva kun on amme, mutta ei sellainen käytös kyllä kovin ekologista ole. Tai normaalia.

Ps. Inspiroitukaa tekin Kari Ketosen mainiosta roolisuorituksesta elokuvassa Pelikaanimies.

Kuka tahtois olla seuraava kohde? NeitiGee, NeitiHei, Irmatäti, pikkupirjo, Emmahei, hani, Sinä?

lauantai 18. huhtikuuta 2009

127: Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä

Tai jossei ihan se ihanin, niin ihana kuitenkin! Aloitin aamun heräämällä poissaolevan NeitiHein herätyskellon soittoon siinä puoli seitsemältä (terveisiä). Voin kertoa etten reaktiokyvyltäni ole se kaikkein räjähtävin kesken aamu-unieni. Paikallistettuani häiriöäänen lähteen ja vaiennettuani sen lievää väkivaltaa käyttäen, kömmähdin vielä hetkeksi takaisin nukkumaan. Kiitos meidänäidin, nautiskelin aamuisen kauraruispuuroni mustikkakeiton ja painotuoreen Keskisuomalaisen kanssa.
---------
Päivän missio oli haastattelunauhojen litterointi, joka kesti lyhyen ruokatauon kanssa noin kuusi tuntia. Vannon että yritän jatkossa vältellä niinku-sanan käyttöä. Se kuulostaa niinku hirveimmältä ikinä. Ja tämä mun ässävika on myös kauhea. Alan ehkä viittomakieliseksi. Hermot kiristyivät myös selästä paikallaan istumisesta, mutta työ tuli tehtyä ja vapaailta ansaittua. Iltaa vietin ihanassa seurassa leipomuksia syöden ja maailmaa parantaen. Niin ja seurattiinpa täällä ikkunasta käsin autenttista poliisi-draamaakin! Elämme vaarallista elämää. Ja minä sain kukkia! Otan niistä kuvan heti kun opettelen askartelemaan neulansilmäkameran (tai vaihtoehtoisesti sitten kun NeitiHei kotiutuu ja lainaa omaa digitaalistaan).
---------
Marianne-muffinit (n. 20 kpl)
125g margariinia
1,25 dl sokeria
2 kananmunaa
150g Marianne rouhetta
1 tl vaniliinisokeria
2tl leivinjauhetta
3,25 dl vehnäjauhoja
2rkl leivontakaakaota
2dl luonnonjogurttia (tai piimää/kermaviiliä)
-
Sokeri ja rasva vaahdoksi, kananmunat sekaan yksitellen ja vatkaten. Karkkirouhe mukaan, samoin keskenään sekoitetut kuivat aineet ja jogurtti. Sekoitetaan tasaiseksi ja jaetaan vuokiin. 15 minuuttia uunin keskitasossa, asteita 175. Nam!

torstai 16. huhtikuuta 2009

126: Mun kellot ei soi.

-- yhtään! Tänään heräsin siinä seitsemän jälkeen, kymmentä vaille kahdeksan olin jo lähikaupan kulmalla noutamassa erästä opusta. Ai mitä varten? No prosemmaa varten, tietenkin. Aamupuuron (uusi herkku: kauraruis yhdistettynä sokerittomaan mustikkasoppaan) ja appelsiinin jälkeen aloitin uurastuksen joka jatkuu edellee, kahdeksan tuntia startin jälkeen. Entä aikaansaannokset? No. Kasassa olisi nyt noin yhdeksän sivua jokseenkin julkaisukelpoista teoriatietoa ja metodiosuutta. Ihankiva, mutta se ei mitenkään riitä. Olen jo mielessäni muotoillut hyvin nöyrän sähköposti kirjeen ohjaajallemme. Se alkaa jotenkin näin: "Anteeksi, mutta." Lisäksi olen taikonut itselleni kasvisrisottoa (paprikaa, sipuleita ja tuoreita herkkusieniä, fetajuuston ja riisin kanssa), sekä nauttinut auringosta. Voiko ikkunan läpi ruskettua? Onko aina pakko vaikkei halua? Joko kohta on kesä?

Kesästä puheenollen, eilen vein kaikki talvivaatteeni ja kenkäni vintille. Niin ja ostin yhdet talvikengät lisää, sellaiset suomalaiset polveen asti yltävät mokkasaappaat, joissa on pari nyöriäkin. Minä pidän kengistä.

tiistai 14. huhtikuuta 2009

125: Ilmiöt elämässäni.

Tiedättehän sen selittämättömän tarmon tehdä kodinhoidollisia toimenpiteitä sijaistoimintona koulu/työtehtävien sijaan? Siis se puuska, jonka myötä uunit puhdistuvat, ikkunat kirkastuvat, pyykit peseytyvät, viherkasvit mullittuvat, villakoirat katoavat ja erinäiset arkistot päivittyvät?
No, allekirjoittanutpa on nyt löytänyt uuden tason välttämättömyyksien välttelyssä. Tatatatattataa: Sijaistoiminnot ovat siirtyneet puhtaasti päänisisäisiksi! Kirjapinon keskellä, siellä tekstinkäsittelyohjelman ja haastattelunauhojen välissä, havahdun hetkittäin ja huomaan haaveilevani auringosta ja varpaiden uittamisesta, rantasaunasta, täydellisestä kesämekosta, SS:stä, lautalattiasta, valmistujaisista, matkasta, uusista hiuksista, mökkeilystä, kesähäistä, vapaudesta, juustokakusta, Turusta ja/tai Helsingistä, koiranpennuista, voittamisesta ja hattarasta.
Niistä konkreettisista ja yleishyödyllisistä projekteistakaan ei olisi puutetta: taulut on vinossa, tuolin verhoilu repsottaa, ikkunat on harmaat, keittiön ikkunalaudan yrttitarha kaipaa ruukkuja ja peikonlehti tukea, kitara on epävireinen, vaatehuone ylibuukattu ja talvikamppeet viemättä vintille. Niin. Ja sitten olis tietenkin joku kandintyö. Kyse taitaa siis olla puhtaasti luomisen tuskasta. Tai laiskuudesta.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2009

124: Easter SUNday

Meilläpä nautiskeltiin auringosta terassilla. Koira sai luun ja minä potentiaalisen auringonpistoksen (kieltäydyn uskomasta, että pahallaololla on yhteys syömiini hyvyyksiin) ja pari pisamaa. Syömisen lisäksi olen saunonut, nukkunut, lenkkeillyt ja lukenut harrypotteria. Niin ja vastaanottanut uuden & upean, vihreän & valtavan perheenjäsenen. Seuraavaksi tiedossa leffailta: Vicky Christina Barcelona ja Sekaisin suhteessa (jonka tosin olen jo nähnyt, ehkä). Huomenna lissää sukulointia. Ja aurinkoa, kiitos.

perjantai 10. huhtikuuta 2009

123: Busy relaxing!

Vihdoinkin! Päivä jota on odotettu: harjoittelu on viimeinkin ohi, samoin paasto pikkuhiljaa. Oi mikä riemu ja vapaus. Ihanaa. Juhlistin uutta aikakautta elämässäni jo eilen tehosiivoamalla, kevättakin metsästyksellä ja elokuvaelämyksellä. NeitiGeen (sen ylimielisen valtio-opin minihametytön) kanssa käytiin katsomassa Marley and Me, jossa huomion vei Halipulamiestä muistuttava hullu labraduudeli, ja pääroolimiehen surffitukka. Hauskaa höttöä oli se.
Nyt odottelen meidänäitiä saapuvaksi, jotta pääsen siirtymään Palokan puolelle pääsiäisen viettoon. Tiedossa syömistä, sukulointia ja pyykkäystä. Ihanaa! Tiistaina sitten otetaan paluu arkeen ja aletaan puurtaa prosemmaa tosissaan. We can do it!
Ps. Harjoitteluohjaajani totesi arviointikeskustelun lopuksi arvostavansa paitsi rauhallista otettani ja vaihtoehtoisten kommunikaatiomentelmien käytön hallintaani, myös sitä että minusta näkkee kuinka paljon pidän lapsista. Pidän lapsista? Oiva sanavalinta, saatoin tirskahtaa ääneen ja naamioida sen aivastukseksi.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

122: Kukkakauppias.

Tuntuuko sinusta siltä että sinua tarkkaillaan saavatko toiset ihmiset sinut aina hikoilemaan hakkaako sydämesi usein niin että melkein halkeat onko toisten edessä oleminen sinulle hyvin vaikeaa alkaako ahdistaa ja vanne päätä puristaa Tuntuuko sinusta siltä että sinua töissäsi vainotaan menetkö aivan lukkoon kun nimesi mainitaan mitä sinä silloin ajattelet jos johtajasi soittaa kivet paperi sakset kerro mikä niistä voittaa alkaako ahdistaa ja vanne päätä puristaa Tahdon vain rakastaa kukkia kasvattaa kukille jutella rakkaudesta keskustella luonnossa rakastella kukkasiani kastella ystäväni tahdon olla tahdon olla kukkakauppias Annetaanko sinulle töissäsi aivan liikaa vastuuta etkö sinä pysty hoitamaan sinulle uskottuja asioita viihtyykö vastakkainen sukupuoli huonosti seurassasi vietätkö vapaa-aikasi mieluiten yksin kotonasi alkaako ahdistaa ja vanne päätä puristaa Flora vai fauna… -Semmarit (Oksala/Oksala/Kettunen)-

sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

121: Pusupuu.

Mahtavuutta! Ja minä kun luulin että näitä on vain elokuvissa. Mutta tällainen romantiikkaleppä löytyykin ihan läheltä. Kyllä maalla on mukavaa. Sitten ennen niitä salayllätyshäitäni tähän käydään kyllä vähän kaivertelemassa (joku luonnonsuojelijasielu tosin oli ikuistanut nimikirjaimensa puuhun mustekynällä).
SS sydän E

lauantai 4. huhtikuuta 2009

120: Inhorealismin aakkoset, osa 1.

(Kuvan punainen objekti kuvastaa kädessä olevaa kumihanskaa, joka puolestaan pitelee mustaa, lähinnä hiuksista koostuvaa hiusmassaa, joka aiheutti viemärin tukkiutumisen. Terveisiä kotikylpylästä. Alue on nyt voimallisesti desinfioitu.)

119: No anna ees tassu.

Ella: "Aatu, sano jotain nättiä." Halipulamies: kallistaa päätä
E: "No anna ees tassu."
H: huokaisee
Äiti: "Haluutko ulos pissille?"
H: heristää korviaan
E: kikattaa
E: "Toinen tassu?"
H: kääntää pään toiseen suuntaan
E: "Hän ei nyt suostu. No, ehkä mä painan tän nyt poi-."
Testasin nauhuria ja litterointitaitojani ennen oikeiden, mukatieteellisten haastatteluiden suorittamista. Ihan kivastihan se sit menikin.