lauantai 24. huhtikuuta 2010

223: tyytyväisyys, 3.50€

Yhdellä eurolla ja viidelläkymmenellä sentillä sain tänään kaksi kaula- ja yhden rannekorun kartuttamaan rihkamasydämieni sarjaa. Kahden euron kolikolla lunastin itselleni pienen puisen avainkaapin, joka on epäsopiva tähän kotiin, mutta täydellinen siihen unelmissani esiintyvään.
Lähikaupassa mummo lastasi liukuhihnalle jäätelöä, dippikastiketta, Daim-kakkua ja lihahyytelöä. Vaihdoimme kassaneidin kanssa huvittuneen hymyn. Onko kaikilla muilla karkkipäivä?

torstai 22. huhtikuuta 2010

222: Academics gone wild

Kahvihuoneessa kuultua:
-Ja vappuunkin on sit vaan viikko!
-Niin joo.
-Onkos toi sima ihan simaa?
-Taitaapi olla.
-No ei sitä sitten viitsi..
-Mut jos siihen lisäis vähän sokeria?
-Ja laittais yhden rusinan!
*kikatusta*

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

221: Kuinka monta akateemikkoa tarvitaan omeletin lämmittämiseen?

Vastaus: Yksi kandidaatti, yksi assistentti ja yksi tohtori.
Selitys: Joidenkin laitosten kahvihuoneiden mikroaaltouunit ovat kerrassaan kryptisiä. Tuhatsataviis nappulaa ei riitä, vaan laitteen täytyy esimerkiksi jatkaa hurisemistaan myös lämmitysoperaation, ping-äänimerkin ja luukun avaamisen jälkeen.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

220: mä joka päivä töitä teen

-ainakin seuraavat neljä viikkoa. Aamu kahdeksasta neljään, vähintään. Alkamassa on hektisyys, joka harjoittelunakin tunnetaan. Tällä kertaa en onneksi joudu pikkuihmisten armoille, vaan pääsen pyörittelemään numeroita ja kirjaimia -tutkimusapulaisena. Tänään vietin puolet luennosta laskeskellen tunteja (ei, niitä ei edelleenkään ole enempää kuin 24/vrk) ja totesin ettei kolmenkymmenenyhdeksän (39) opintopisteen haaliminen viidessä viikossa ole kovinkaan realistista, mikäli mielii pitää kiinni myös mielenterveydestään, treeni-tavoitteistaan ja jonkin asteisesta sosiaalisesta elämästä. Joten päätin että kesä vietetään jälleen jossain luku- ja tenttisalien välimaastossa haahuillen. Mikäs sen mukavampaa.
----
Katsoin viikonloppuna dokumentin Himalajalla, pienessä paimentolaiskylässä asuvista naisista. Kyläläisten arki koostui karjan ja sadon hoitamisesta ja jokainen, lapsista vanhuksiin työskenteli koko päivän, ei menestyäkseen, vaan elääkseen. Ajattelin että onko mitään mahtavampaa, kuin elää elämää päivä kerrallaan, ilman että on jatkuvasti määriteltävä ja todisteltava itseään tekemistensä kautta. Eikö olisi ihana vain olla jotain, eikä aina tehdä jotain? -Ei sillä, että kuvittelisin itse selviytyväni vuoristossa viikkoakaan, syöden päivästä toiseen pelkkää ohrapuuroa ja heraa, pienten nappisilmäisten ipanoiden ratsastellessa vuohilla ees taas.
----
PS. Ettei kukaan erehtyisi tulkitsemaan elämääni opiskelukeskeiseksi, selventäisin seuraavaa: en lukenut viikonloppuna tenttiin vaan pyhitin vapaat ihanille asioille, kuten ystävien kanssa kaupungilla pyörimiselle, kahvittelulle ja elokuvissa käymiselle. Ja tänään en mennyt tenttiin johon en lukenut, vaan kiiruhdin maailman mahtavimman (sydän) aamutreeniin. Lihakset on
maitohapoilla, mutta ei harmita.
----
PPS. Oli mielessä joku järisyttävän humoristinen loppukevennys, mutta harhauduin haaveilemaan hauiksista. No, ehkä ens kerralla sitten.

lauantai 17. huhtikuuta 2010

perjantai 16. huhtikuuta 2010

218: Sul oli hiuksissa hiekkaa

-ja hampaissa Islantia?
Eilen palasin ruotuun, tänään olen kovin tietoinen yläkroppani lihaksista. Lonkankoukistajaa ajatellen olin armollinen ja päästin jalat helpomalla. Illalla ajattelin hölkätä harjua, tai käydä bodypumpissa. Venytelläkin täytyisi. Toisaalta, tenttikirjat ovat edelleen avaamatta ja 5opintopistettä melko saavuttamattomissa.
Miksei kaikkea voi tehdä yhtäaikaa? Tai mitään ajoissa?
Miksen minä pääse lakkoon?
---
EDIT:
Vaikken voikaan olla universaalisti, enkä edes objektiivisesti kaikkivoipa, päätin että olen kakskytkolme ja vapaa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, etten lukenut sivuakaan ja skippasin sekä hölkän, että lihaskuntotreenin. Jottei päivä olisi mennyt helt flegmaattiseksi, ompelin kaksi nappia.

torstai 15. huhtikuuta 2010

217: Sä tahdot kaiken muttet mitään saa

Minulla oli tänään kaksi luentoa. Myöhästyin molemmista vartin verran. Ensimmäisellä join litran vettä ja jälkimmäisellä kirjoitin listan. Siinä luki, että:
  • Koiranpentu, lautalattia, oranssiin taittava punainen kynsilakka, kesätyö, kesäloma, kaakelimaali, kampaaja-aika, vaellusratsastus, tyhjiöpakkain, pyöränpumppu, parveke, farkut, laskosverhot, häät, vaatehuone, motivaatio, mp3-soitin, rusketus, sijaistenttijä, järvinäköala, vaaleanpunainen pelargonia, jäätelö, pidemmät hiukset, räsymatto, keinutuoli, pomppulinna, seinäkello, kukkamekko, sykemittari, itsevarmuus, keittiö, uusi kotikaupunki, pääaineen vaihto, mochaccino, tikapuut, pölyhuiska, mustamulta, mökkireissu, auringonpaiste, mansikkakakku, tatuointi, kesä, kitaran satula, merisuola, 1,5 metriä kangasta, pesukone, mielenrauha, Karo pt:ksi, nahkatakki, kenkälankki, kukkaruukku, hattara, lyhyemmät hiukset, hyttysten sukupuutto, gradu, univelattomuus, vatupassi, keskittymiskyky, vesivärilehtiö, psykan appro, vatsalihakset, lottovoitto, mikrokuituliina, Sköna hem, leffailta ja pähkinänsärkijä.
Ps. sinulle, joka päätit maanantaina googlettaa "Kari Ketonen on ihana" ja päädyit tänne, tahtoisin sanoa että kiitos ja anteeksi. Ja että Kareista ihanin on kylläkin Kari-Pekka (Toivonen, tietenkin).

tiistai 13. huhtikuuta 2010

216: Salaisuuksia joita yksinäiset huutaa unissaan?

Ella: olen siirtynyt uudelle tasolle. näin unta Karosta, se oli paras painajainen.

Richard: Hienoa! Mimmosta unta?

E: No, mä tein hauiskäännön väärin ja Karo tuli ojentamaan mua. Mut sit mä jotenkin flippasin ja huusin ettei ole pedagogisesti oikein huomautella toisten virheistä kaikkien kuullen. Mä jouduin kahdenkeskiseen puhutteluun ja tavallaan tunnustin rakkauteni.

R: On se jännä kuinka viha ja rakkaus kulkevat niin käsi kädessä. Miten se vastas siten sun tunteenpurkaukseen?

E: Se on veteen piirretty viiva! Mä olin hysteerinen ja itkien vakuutin, että mä huusin sille ainoastaan koska olin kolme viikkoa odottanut sen tuntia ja järkytyin kun ei tehtykään vakio-ohjelmaa. Kyllähän ihmiset vähemmästäkin friikahtaa. Karo oli oikein ymmärtäväinen, se hymyili minulle. Se on ihan hirveen empaattinen. Mä aion huomenna mennä katsomaan sitä livenä.

R: On se varmaan hämmentävää saada siltä hymy? Ootko kuitenkaan varma että pystyt tapaamaan se jo huomenna noin suuren tapauksen jäljiltä?

E: Ei herranjumala, ajattele jos adrenaliineissani vaikka halaan sitä! En todellakaan voi mennä! Mä olen ihan irrationaalinen! Kääk!

R: No nii-in! Unilla on tapana muutenkin jäädä vaivaamaan pariksi päiväksi, etenkin jos ne on noin tunteikkaita! Ja tosiaan sitten jos oot vielä ihan kivun ja muiden höyryjen rajamailla. Älä mene. Voi olla kohtalokasta!

E: Omg, olenko kohtalon lapsi? Draama ja tragedia on mun elementit, kohtalokkaat seuraukset suorastaan huutaa mun nimeäni. Mä menen!

R: Parempi! Leuka pystyssä eturiviin!

E: Kuten idolini innomies sanoisi: jos sitä ei voi peittää, sitä pitää korostaa.

R: Innomies?

E: Marko -no problem, laugh it out loud- Paananen

R: Aijoo! Se herra ien! :D

E: mä toivon et se lisääntyis Karon kanssa. siitä tulis linnunradan rouhein lapsi.

--

Jep. Millaisia unia Sinun alitajunta tarjoilee?

perjantai 9. huhtikuuta 2010

215: "Heti kun mä näin et sul on huulipunaa, mä arvasin et nyt on joku juttu!"

- sanoi Pikkupirjo allekirjoittaneelle, kun hänet yllättäen rauhallisen leffaillan sijaan vietiinkin hohtokeilaamaan täysi-ikäisyyden kunniaksi.
Keilakenkä-tuntuman saavuttamisen jälkeen oli hyvä hetki poseerata kameralle. Ja sit me keilattiin! Keilailtiin? Harrastettiin keilaamista?
No, oli oikeaoppinen termi mikä tahansa, me heiteltiin painavaa palloa kohti keiloja.

Ei se tekniikka, vaan se tyyli!

Ja minä voitin.

Ja sit me mentiin Salsaan syömään.

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa.
Ps. Äsken äänsin vahingossa "geilaus", gay-laus. Haha. Hahaha.

torstai 8. huhtikuuta 2010

214: Kerro, kerro, kukkasin.

Tokihan jokaisella itseään arvostavalla naisihmisellä on kylpyhuoneessaan leikkokukkia.