sunnuntai 30. lokakuuta 2011

463: Analyysi henkareissa hengaavista.

Omistan neljänlaisia vaatteita: sellaisia joita käytän, sellaisia joita en käytä, sellaisia joita haluaisin käyttää, ja sellaisia joita olen käyttänyt. Kaksi ensimmäistä ovat itsestäänselviä ja kolmaskin lienee kaikille tuttu (niin sanotut sitku-vaatteet) mutta neljäs, se on mielenkiintoisin.


Rippi- ja yo-mekon kaltaisten klassikoiden lisäksi olen kieltäytynyt luopumasta ensimmäisestä minihameestani, jonka muuten ostin sinä päivänä kun täytin kaksikymmentä. Tunnearvoa on myös farkuilla, jotka antoivat itsevarmuutta pyytää puhelinnumero sen hetken suloisimmalta pojalta. Ja mekolla, joka ylläni sain gradutsemppausta Samu-Jussi Koskelta. Sitten on ne shortsit, joiden taskuun keräsin kiviä Välimerestä. Pipo jonka pappa voitti arpajaisissa. Neule, jonka ostin Tavastian & tequilan jälkeisissä tunnelmissa. Villatakki, jonka kaulus on kastunut kyyneleistä liian monta kertaa. Pusero, johon pukeutuneena pussailin juhatapion näköistä poikaa viimeisen kerran. Pikkumusta, joka päällä on tanssittu ja naurettu enemmän kuin muistankaan. Mekko, joka leimahti liekkeihin jouluaattona. Iskän vanha collegepaita, joka on hiutunut puhki asti pehmeäksi. Villasukat, jotka entisen ystävän isoäiti kutoi. Pikkusiskolta sosialisoitu huppari. Muumijarrusukat joissa on joogattu hurmioon.

-Tarvitsen enemmän kaappitilaa  muistoille.

torstai 27. lokakuuta 2011

461: Aikani.



"Minun aikani ei ole liikkunut koko päivänä. Aikani on pyödälle kuivunut kahvitahra, poskille varissut ripsiväri ja kännykän näytöstä hävinnyt palkki. Henkäys, jonka aikana kirkas aamu muuttui iltapäivän raskaudeksi. Hetki, jonka aikana kupillinen kahvia jäähtyy kylmäksi ja vuosien takaiset muistot kynsivät tajunnan pintaan."

-Elina Hirvonen, Että hän muistaisi saman

tiistai 25. lokakuuta 2011

459: Juokse sinä humma...

kun tuo taivas on niin tumma ja varjot ne tietäni peittää.

maanantai 24. lokakuuta 2011

perjantai 21. lokakuuta 2011

456: Substanssia?


Tämän tunnustuksen saajan tulee:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle blogille eteenpäin.
3. Ilmoittaa kyseisille blogisteille asiasta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.





Kiitos Zunkkis. Merkittävän suuresta blogimerestä en osannut valita kahdeksaa, jolle tunnustuksen eteenpäin jakaisin, mutta kahdeksan kohdan listaan tartuin riemulla:
1. Minun on vaikea arvostaa ihmisiä, jotka kättelevät veltosti.
2. Ikäkriisi hiipii kimppuuni. Kuluvana vuonna olen kerännyt aikuispisteitä satsaamalla säänmukaiseen pukeutumiseen.
3. Synkkinä hetkinä syön salaa maksalaatikkoa -kylmänä.
4. Haluaisin harrastaa pilatesta, mutta hermostun aina tunnilla muiden puhinaan.
5. Älypuhelimen myötä olen yksilöinyt soittoäänet, nyt laukustani saattaa raikaa Martina Aitolehden hittibiisi, Puhtaiden valkeiden lakanoiden tunnari tai Haberin Samun hypnoottinen laulanta. Yleensä vastaan nopeasti, mutta toisinaan jään fiilistelemään.
6. Paras (ja ainoa) tapa katsella tv-sarjoja on maraton.
7. Vauva-lehden keskustelupalstan lukeminen lohduttaa ja viihdyttää minua.
8. Olen lastentarhanopettaja (fakta, jonka ääneen mainitseminen saa aikaan kylmät väreet).

maanantai 17. lokakuuta 2011

455: "Ei ole oven vika jos oven takana on ongelmia, ei vaikka usein ovi onkin se joka niistä kärsii"

Ensin oli lippulappulipare ilmoitustaululla, sitten tupsahti toinen ja kolmaskin postiluukusta. Lemminkäinen se siellä pyysi ymmärrystä, sillä meidän talossamme sähkösaneerataan -yllättäen, pyytämättä ja melkoisen kovaäänisesti. Ensimmäisenä ajattelin että tietenkin, sillä putki-, hissi-, julkisivu-, ja pintaremontit on jo kaikki koettu edellisissä asunnoissa. -Tokihan sähkösaneerauskin on koettava! Toinen ajatus alkoi kypsyä lipareissa toistuvaa timanttiporaus-termiä googletellessa. Kolmas ajatus oli edeltäjänsä tavoin painokelvoton ja syntyi remonttimiesten marssiessa vihellellen rappukäytävään keskiviikkona kello nollaseitsemän. 

Ymmärrykseni arvon Lemminkäistä kohtaan ei varsinaisesti kasvanut kuullessani rempparampen kannustavan kolleegaansa sanoin "Kyllä säkin Ville vielä opit kun muutaman reiän porailet".  Rappukäytävässäni poraa käyttelee siis joku teini-ikäinen työelämääntutustuja. Oh well, se selittäneenkin sen että toisen kerroksen hissinovi on kiilattu kiinni säjköjohdoilla ja nippusiteillä. Ja ehkä myös sen, että poraaminen tapahtuu usein juurikin kello 07-09, sellaisessa rytmissä että uudelleen nukahtaminen on täysin mahdotonta. Ja että tupakkataukoja on useita, ikkunani alla. Ja että  ruokatauko on paitsi siestan mittainen, myös ulkoistettu Ylä-Ruthin terassille. Ja että porauspölyä on imurin hurinasta huolimatta jo kaikkialla, vaikkei asuntoja vielä ole ehditty rei'ittää.

Joku kärsimätön siellä saattaa miettiä kuinka tämä kaikki liittyy otsikkon tekstiin. No tietenkin siten, että olen roudauttanut*tselleni ääni- ja pölyeristeeksi välioven.   Voin kertoa, että   umpipuuiudessa(?) on sekä hyviä, että huonoja puolia. Vahvuus on funktionaalisuus: todellakin indeed se eristää ääniä, tänä aamuna en kuullut Villen kiroavan kertaakaan! Toisaalta on hieman ikävää, että oven mahduttamiseksi jouduin luopumaan sekä kenkätelineestäni, että toimivasta -ja visuaalisesti ennen niin kovin miellyttävästä- eteisestäni. Toki oven mahdollistamat uudet melodramaattisuuden muodot ilahduttavat, jotenkin tuollaisen ihan oikean ja massiivisen oven paiskominen on elämän epäkohtia alleviivaavampaa kuin keittiön huopapaloilla vaimennettujen kaapinovien heiluttelu..

*Kiitos avusta Pulla, oli oikein armollista ettet menettänyt hermojasi siinäkään vaiheessa, kun tuhatkiloinen ovi hyppysissämme huomasimme jo ohittaneemme oikean kerroksen. Sellastahan voi sattua kenelle vaan, että tavallaan hetkeksi unohtaa missä asuu,ja että sitten kuittaa erheensä tulkitsemalla riipaisevasti Mun koti ei oo täällä-biisiä. Lupaan, että sitten kun (ehkä jo helmikuussa?) on aika kantaa ovi takaisin vintille, nakitan talkoisiin jonkun muun. 

- otsikko lainaus Miika Nousiaisen kirjasta Vadelmavenepakolainen (suosittelen!)

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

454: Sunnuntaisarja.

Toisinaan täytyy unohtaa ikävät asiat ja rajata katse kauneuteen.




maanantai 10. lokakuuta 2011

451: Retkihetkiä.

Torre del Mar

Välimeri! *

Flamengottaret? *
Siesta.



*
Malaga *
Ella, Pulla ja NeitiGee *
Fiesta!


Tähdelliset kuvat ovat Pullan ottamia, kiitos! 

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

450: Oijoi.

Lokakuun yhdeksäntenä.
Post- ja pre-lomatunnelmissa olin unohtaa lokakuun partsimaisemat.

lauantai 8. lokakuuta 2011

449: Benamargosa.

 
Matkamme määränpää oli pieni, 1500 asukkaan Benamargosa (Malagan provinsissa Etelä-Espanjassa), jossa seitsenhenkinen seurueemme asui vuokra-asunnossa. Taksikuskin sanoja lainaten kylän voi tiivistää seuraavaan: "No people, no beach, no disco." Kylää ympäröivät vuorenrinteet olivat täynnä pengerrettyjä viljelmiä, kissat ja koirat kulkivat vapaina kaduilla, vastaantulijoita tervehdittiin Hola-huudoin, siesta seisautti elämän, eikä kukaan ymmärtänyt sanaakaan englantia.