torstai 10. joulukuuta 2009

177: Jos, niin sitten.

Jos minulla olis kamera (jostain syystä meinasin ensin kirjoittaa sanan kauha), tai tarkemmin sanoen: jos siinä kamerassa olis vielä tietokoneeseen iskettävä piuhakin, niin voisin tarjota teille seuraavanlaista kuvamateriaalia:
- minun hauis! Se on ihan todellinen ja käsinkosketeltava, ilmeisesti 3n tunnin viikkotreeni kolmen ja puolen kuukauden ajan ei ole mennyt aivan hukkaan.
- syntymäpäivän aaton vietto meidänäitin ja pikkupirjon seurassa pitsaa syöden ja elokuvaa katsellen
- syntymäpäivän aamupäivä kaupungilla pyörien, josta kotiutuminen Hesen kautta Gilmorejen pariin.
- shampanjaa & vaahtokarkkeja -teemaiset syntymäpäiväjuhlani, joissa edellämainittujen ohella tarjoiltiin myös cocktailtikkuja, pätkiskakkua, hittibiisejä ja (mokka)suukkoja.
- synttärilahjasaldo, joka koostui mm NeitiGeeltä (jonka toiveen mukaisesti häntä tästä eteenpäin kutsuttakoon Rajakadun Kuningattareksi) saamastani paljettipiposta, Annan antamasta kimallepannasta ja meidänäitin lahjoittamasta nahkahameesta, joista kaksi viimeistä pääsivät illan aikana pyörähtelemään peilipallon välkkeeseen. Niin ja sain minä kirjallisuutta ja korullisuuttakin!
- perinteinen syntymäpäivästä aiheutuva herkkyyskausi, joka ilmeni kyynelehtimisenä mm seuraavista syistä: kuolinilmoitukset sanomalehdessä, noin vartin kestänyt nettikatko, joulukalenterin tippuminen seinältä, reputettu tentti, NeitiHein äänen kuuleminen, Ylen häiriöt Linnan juhlien aikana ja koiran kynnen leikaaminen liian lyhyeksi. -Muun muassa.
- seitsemän tunnin neuropsykologian opiskelusessio kirjastossa.
- elämäni ensimmäinen ikioma joulukynttelikkö (kokovalkoinen, havuhärspellykset vaihdettuina hienostuneeseen blingblingiin).
- uuteen uskoon maalailtu korulipasto.
- maailman kaunein paljettihelmivyö ja uudet vagabondsaappaat.
- suunnaton kasa lukemattomia tenttikirjoja.
+ bonuksena olisin tahtonut kollaasin kaikista niistä nojatuoleista, joita olen viimeisten viikkojen aikana epätoivon vimmalla koeistunut.
Ps! Meinasin myös jäädä jäniksen alle, mutta se on liian traumaattista julkisesti jaettavaksi.

Ei kommentteja: