torstai 31. tammikuuta 2013

671: Havainto.


Kas.

Päivä on pidentynyt, aamuvuorosta tullessa saattaa olla vielä valoisaa.

Sisällöntuotannollisesti eletään sen sijaan edelleen synkkiä aikoja. Kuinka ironista onkaan, että nyt kun vihdoinkin olisi varaa projekteihin, ei enää ole resursseja luovuuteen.


torstai 24. tammikuuta 2013

670: Elämäni melodramaatikkona, osa tsiljoonaviissataakuus.

Kun pitkän ja flunssaisen työpäivän päätteeksi kipuaa kauppakassien kanssa hikoillen ja palellen kotiin löytääkseen eteisen lattialta Onnea valmistuneelle! -kortin, voi reagoida esimerkiksi romahtamalla maitopurkin päälle.

Koska vaikka gradu onkin (teoriassa) valmis, minä en ole. En vieläkään. (Väärinkäsitys on kyllä sikäli ymmärrettävä, että kyseessä ovat isovanhemmat jotka ovat jo vuoden verran kyselleet koska minusta tulee tohtori. Eli vihainen en voi olla.) Mutta. Tähän hetkeen tämä oli nyt juuri sopivasti liikaa. Ajatus siitä että pitäisi soittaa ja kiittää, mutta tuottaa taas pettymys ei oikein houkuttele. En mitenkään jaksa selittää että maisteriuteen vaaditaan vielä gradun kansitus, opponointi- ja tarkistusprosessi, maturiteetti, sekä opintojen kokoaminen ja tutkinnon hakeminen. Ja yksi tentti, jonka kirjat odottavat sitä hetkeä kun jaksan 8-tunnin työpäivän päätteeksi tarttua niihin.

Olen täysin tietoinen opintojeni viivästymisestä ja epäonnistumiseni eeppisyydestä. Niin että jos vaan unohdettais jo koko aihe.

lauantai 19. tammikuuta 2013

669: Jatkuu!

Mietitkö miksi täällä on ollut niin hiljaista?

No minäpä kerron!

1. Olen aloittanut kokopäivätyön.
2. Olen kirjoittanut graduni loppuun.
3. Olen ollut niska- hartia- ja selkäkipuinen.

Kohdasta yksi puolestaan seuraa, että iso osa arkeani on nykyään salassapitovelvollisuuden alaista. Lisäksi olen hankkinut ulkoiluasun (tietenkin mustan) ja ilmoittautunut työpaikka-etuna tarjottavaan hierontaan, virkistysristeilylle, sekä messumatkalle ja totutellut heräämään aamuisin kuudelta. Listan toinen kohta on aiheuttanut luopumisen- ja kolmas fyysistä tuskaa. Kyllä ei tähän uuteen, (näennäis)aikuiseen arkeen oikein meinaa mahtua raportoimisen arvoisia puuhasteluja.