perjantai 30. heinäkuuta 2010

261: Tää on liian pieni siti.

Kaikkien aikojen kuumin kesäpäivä on nyt koettu ja vietetty mökkijärvessä uiskennellen, Venäjän metsäpalosavujen uduttaessa* horisontin. Nyt kun kotikaupungin vielä valtaa kymmentuhatpäinen rallikansa, on hyvä hetki pakata laukku ja hypätä VR:n armoille määränpäänä pääkaupunki.
*tehden utuiseksi

keskiviikko 28. heinäkuuta 2010

260: Huominenkin on kesän kuumin päivä.

Superhelle! Hyperhelle! Ennätys helle! Vaarallinen helle!
Potato potato. Kuuma on, kuuma on ollut ja kuuma todennäköisesti tulee olemaan.
Top5 hellehyvät:
1. Helle kasvattaa luonnetta. Jotenkin on pakko harjoittaa jatkuvasti itsehillintäänsä, niin verbaalisen frustraatioiden purun, kuin mielihalun olla pukeutumatta, suhteen.
2. Helle hivelee urheilullista itsetuntoa. Hikilenkkiin ei nyt oikeastaan vaadita kuin urheiluvaatteisiin vaihtaminen (kolme hurraa-huutoa kosteutta hylkiville teknisille materiaaleille).
3. Helle inspiroi. Ikinä, siis ikinä, ennen ei ole ollut näin paljoa suunnitelmia sadepäivän varalle. Sitku-lista on lähes loputon.
4. Helle vapauttaa. Erinäiset pukeutumisestot ovat poistuneet. ("Kyllä mä voin käyttää näin lyhyttä helmaa ilman leggareita", "eihän tää paita ookaan liian avoin" jne. jne.) Toisaalta tätä voidaan kutsua mys itsekritiikin puutteeksi.
5. Helle antaa tekosyyn. Kaikkeen ja ihanmihinvaan. ("Pakko syödä vielä yks jätski, on jotenkin tosi lämpöhalvauksellinen olo.")

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

259: Kronologisesti käänteinen kuvareportaasi.

Näinkin huonoksi viikoksi tähän viikkoon on mahtunut yllättävän paljon hyvää. Perjantaina kävimme NeitiGeen kanssa kannustamassa Kirittäriä. Saimme Hippokselta oman pikku aition (ts. kukaan ei halunnut istua katsomossa meidän lähellä) ja otimme asiantuntevan ja asiallisen otteen tämän jalon pelin seuraamiseen.
Ja asiallisella tarkoitan sitä, että keksimme älyllisesti stimuloivia ja emotionaalisesti palkitsevia solvauksia vierailevalle joukkueelle. Tuon kädet epätoivoisesti ylhäällä seisovan miehen intiaaninimi on Pussaa Räpylää.Ehdimme onneksemme myös zoomailemaan ystävärtämme, jonka henkilökohtaiseen kannustusjoukkoon kuuluimme. Ja sitten muihin aiheisiin.
Viikon puuhastelusaavutusta havainnollistavat seuraavat ennen- ja jälkeen kuvat.
Kyseessä on eteisen oven päällä sijaitseva hylly.Perheen kesken ehdimme myös kirpparikierrokselle, josta mukaan tarttuivat äitini sanoja lainatakseni "ruosteinen peltipurkki" ja rikkinäinen myrskylyhty.
Kuvia ei ole, mutta uskonette kun kerron, että tämän lisäksi olen
-syönyt sekä thaimaalaista, että kiinalaista ruokaa
-tuskaillut töissä
-kiertänyt Jyväsjärveä
-käynyt melkein treenaamassa
-juhlinut papan synttäreitä
-värjännyt hiukset
-käyttänyt ensimmäistä kertaa ainakin neljää uutta vaatekappaletta
-luopunut yksistä Vagabondeista
-pyörähtänyt terassipepsillä
-nukkunut lohdullisia päiväunia
-juoruillut Poikien kanssa
-nautiskellut ruhtinaallisen sunnuntaibrunssin (FräuleinJo'n taikomia muffineita ja keksejä ja salaattia ja pizzarullaa ja vohveleita -kermavaahdolla ja mansikkahillolla)
-maistellut eräilläkin etkoilla rommikolaa, mansikkaboolia ja pepsipunkkua
-irvistellyt mojiton yrteille siellä, missä kaikki kaupungin übercooleimmat ja urbaaneimmat käyvät saturday night feverinsä viettämässä
-herännyt yöllä ukkoseen
-lukenut ruotsalaista dekkaria
-käyttänyt pitkästä aikaa villasukkia
Härligt.

torstai 22. heinäkuuta 2010

258: Kolmetoista syytä mököttää ja murjottaa, vaikka aurinko paistaa ja elämä on ihanaa.

1. Hiki ja sen aiheuttama jatkuva tahmainen olotila. Ei-niin-toivottua kuntosalin seinien ulkopuolella.
2. Kuumuus. Ei siis ulkona, vaan sisällä. Teeppä itse keskiraskasta työtä viitenä päivänä viikossa, kun mittari huitelee kolmenkympin yläpuolella neljättä viikkoa.
3. Räjähtelevät objektit. Yksikin on liikaa, kun siihen liittyy mustaa savua ja sähköjohtoja.
4. Melu. Jostain syystä jotkut ihmiset tuntuvat ajattelevan että on ihan ookoo huudella toisten ihmisten ikkunoiden alla läpi yön.
5. Kuivatut banaanit myslissä.
6. Nälkä. Se on läsnä, mutta mitään ei tee mieli. Paitsi uusia perunoita. Ja ehkä jäätelöä.
7. Miehet.
8. Rahattomuus. Mielestäni ansaitsisin ainakin tuplasti enemmän palkkaa ja muita etuuksia.
9. Rajallisuus. Voisin tehdä mitä vaan, muttakun muttakun muttakun.
10. Treenitauko. Ei vaan oikein millään jaksa/viitsi/halua. Kun Karokin on kuitenkin lomalla.
11. Kaavamaisuus (töihin, suihkuun, syömään, päiväunille, kahville, nettiin, puistoon/sohvalle/terassille/salille/kaverille, suihkuun, nukkumaan).
12. Tyyylsyyyyyys. Tarttuisin heti hetkeen, jos tulis sellainen hetki, johon tarttumisesta seuraisi edes jotain positiivista.
13. Väsymys. Kun yöunet, päiväunet ja kahvikaan eivät enää auta.

tiistai 20. heinäkuuta 2010

257: Trifolium pratense ystävineen.

Ajattelin ylevästi, että olisin liittänyt latinankieliset nimet kuvateksteiksi. Mutta sitten muistin että a) en osaa latinaa ja b) en tunnista kuin keskimmäisen (joka on siis puna-apila ja Wikipedian mukaan otsikossa mainittu Trifolium pratense).

perjantai 16. heinäkuuta 2010

torstai 15. heinäkuuta 2010

254: Sä maalaispoika oot.

Käytiin Pikkupirjon kanssa haistelemassa mummulan maalaismaisemia. Iskä innostui ajeluttamaan tyttäriään Kawasakillaan ilta-auringossa.
Kerroin hevosille vitsejä, vain yksi näytti huvittuneelta. Apilat maistui ja paarmat surisi.
Oli aika ihanaa.

maanantai 12. heinäkuuta 2010

253: Kesällä kerran. Ja toisenkin.

Joskus on niin ihanaa, ettei löydä sanoja. Silloin on hyvä, että on kamera.

perjantai 9. heinäkuuta 2010

252: Heinäkuun helle ja huikea polske, hihkunta hilpeä, vesien molske.

(-Kuten vanhan huussin seinällä ollut Uppo Nalle -kalenteri tiesi kertoa.)
Tää lähtis nyt mökille Fräulein Jo'n kanssa, ja sit nää vaan olis ja nauttis.

torstai 8. heinäkuuta 2010

251: Mätsmäts.

Tänä aamuna taivas oli kuin seinäni.
Taivaan erottaa kuitenkin seinästäni esimerkiksi siitä, että seinällä roikkuu tällainen: Jakkaraprojektikin on edennyt seuraavaan vaiheeseen:
Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että jakkara on vaihtunut (Kiitos Päivikki!), mutta räsymatto pysynyt.

tiistai 6. heinäkuuta 2010

250: Olemisen sietämätön keveys.

Huumaava helle, kesämökki, riippumatto, kirsikoita, mansikoita & herneitä torilta ja ystäviä maailmalta.

Voiko ihminen enää enempää toivoa?

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

249: "Aiotsä nyt kirjoittaa sun blogiin, että me puhuttiin politiikasta?"

Yökyläilin Kuokkalan sillan tuolla puolen kera Päivikin ja MissMaailmanrauhan (joka myös NeitiGeenä tunnetaan). Ja oikeasti ehdimme kyllä poliittisen polemiikin ohella paljon muutakin, kuten:
- palaa pikkuisen auringossa ("ai kauheeta, nyt se aurinkorasva jäi sisälle" -"ei se mitään, ollaan vaan hetki", "ei tää tartu" -"sulla on kyl ihan punanen tosta")
- syödä kesäherkkuja, kuten mansikoita ja vaniljajäätelöä (kello 23.15)
- nauraa hersyvästi (ts. räkä poskella)
- käydä epäonnistuneilla huonekaluostoksilla ("toi on kyl kiva, mut se ei mitenkään mahdu autoon. mennään ikeaan."
- katsoa Puhtaita valkeita lakanoita (jakaudumme edelleen kahteen koulukuntaan: Eero Kurppa vai Veijo Salmi?)
- keksiä ulkoministerille uuden lempinimen (se on tietenkin Stubbenstein, saksalaisittain äännettynä)
- käydä terassilla ja yökerhossa (siinä samassa, johon ei taaskaan enää koskaan mennä, vaikka kuin päästäis jonojen ohi)
- ihastella vielä vähän uusia seiniä ("eikö niin, ettei tota ruttua oikeestaan ees huomaa?")
- kauhistella ihmisiä
- todeta, että Supo-vitsejä on kehitettävä enemmän
- keskustella
- käyttää hiustenkuivainta räjähdysvaarasta huolimatta (siis eikai niiden vastusten kuuluis heti hehkua punaisina?)
- olla
Hmm.. Ystävyyttä ja onnellisuutta on vaikea listoittaa. Taidan siis siirtyä hymyni ja kirjani kera puistoon nauttimaan auringosta.

torstai 1. heinäkuuta 2010

248: Pistää kielensä purkkiin, luulee ettei nää, isosisko pientä vanukkaan lipittäjää.

Pyörittiin Pikkupirjon kanssa kaupungilla. Harkittiin hetki salaattilounasta, mutta koukattiin sitten kuitenkin mäkkärin kautta kotiin paistamaan pirkkiksiä. Terveellinen elämä alkakoon heti huomenna, viimeistään maanantaina. Kuvaustilannetta on manipuloitu siten, ettei kukaan huomaa molemmilla lautasilla olevan todellisuudessa ei yhdet, vaan kahdet juustohampurilaiset. Sillä enemmän on enemmän!
Jälkiruokaylläriksi ostin suklaavanukasta, joka osoittautui hitiksi (jopa siinä määrin, että eräs nimeltämainitsematon vaalea pikkusisko muka-huomaamattomasti nuoli purkkinsa puhtaaksi pohjia myöten, kunnia kustannustehokkuudelle!).
Syömisen oheistoimintona katselimme Valentin Vaalan mustavalkoista ja Tauno Palollista elokuvaa, josta opimme että "miehistä ei seuraa mitään muuta hyvää kuin harmia". Kamerakännyköistä sen sijaan seuraa silmänmuljahduksia.