tiistai 31. toukokuuta 2011

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

395: Nothing, everything.





"Know what's weird?

Day by day, 
nothing seems to change.
 

But pretty soon, 
everything is different."


  -Bill Watterson

maanantai 23. toukokuuta 2011

394: Viikonlopun villitykset.

Farewell my friend!
Sehän on kuningatarlepardi!
Oli ilimapallojaki!
Eväät ja kaikki.
Jokeri Kiiski taitaa ohjeistaa tuomaria?

lauantai 21. toukokuuta 2011

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

392: Kuuroluontoista kauneutta.

 
















Tuumasin jotta tulipa pimeää, kurkkasin ikkunasta ja pyyhälsin Canonin kanssa parvekkeelle. Melkoinen pilvi!

maanantai 16. toukokuuta 2011

391: Tyyntä myrskyn jälkeen.


























Sateinen maanantai tuntuu yllättävän tervetulleelta hulinaviikon jälkeen. Viime viikkoon mahtui itkuton hammaslääkärivisiitti, pesäpalloa, kolmen tunnin synttärikakkukahvi-lounas ja ensimmäiset rusketusraidat, tentti, gradupalaveri, urheilusuoritus, supersiivous, kirjastossa vietetty lauantai-aamupäivä, lukkoon lyöty kesälomareissu, Euroviisukatsomo skumpan ja virallisten pisteytyslomakkeiden kera, päiväunia, puutarhahommia ja yksi hurraamisesta hermostunutta koiraa rauhoitellen katsottu Suomi-Ruotsi MM-voitto.

---
EDIT: Huomasin juuri, että tuo tekstin sisältöön liittymätön kuva näyttää mustavalkoiselta!

perjantai 13. toukokuuta 2011

390: I can see clearly now!

Ikkunanpesuoperatsiooni. 

maanantai 9. toukokuuta 2011

389: Aamuja, päiviä, öitä ja hetkiä.

Toisinaan sitä tulee keittäneeksi kahvia pannuun unohtuneen likoamis-veden päälle. Ja joskus hammaslääkäri piikittää niin paljon puudutetta, ettei vaikutus ole hiukkaakaan hälvennyt sen kolmen tunnin aikana, kun sen kuulemma pitäisi jo olla kokonaan kadonnut. Välillä biojätepussi räjähtää hissiin, kirjaston kirjasta irtoaa sivu, villasukassa on reikä, valkoisessa päiväpeitossa suklaata ja keittiön ikkunassa hammastahnatahroja.

Joinain päivinä joutuu kohtaamaan suurimmat pelkonsa ja toisinaan muistaa jääkaapissa olleen juustokakun juuri kun on dipannut kolmannen kuivan keksin viimeiseen kahvitilkkaan. Välillä herääminen on vaikein asia maailmassa ja joinakin öinä aamuun tuntuu olevan ikuisuus. Toisinaan havahtuu huomaamaan että onkin tainnut itkeä jo hetken, vaikka katsookin televisiosta vain Vampyyripäiväkirjoja. Aina ei viitsi tiskata viikkoon.

Ajoittain ajattelee ettei tiedä mistään mitään, mutta muistaakin sitten ulkoa epistemologian anarkistin kärkkäimmät aatteet. Saman päivän aikana ehtii tuntea olonsa loputtoman vanhaksi ja huomata itseään vanhemman ystävänsä punastelevan kouluruokalassa poikien takia. Illalla uutisissa näytetään videoita kaduilla juhlivista ihmismassoista ja maailma tuntuu pelottavalta paikalta. 

Joskus kuitenkin käy niin onnellisesti, että radiossa tulee maailmoja järisyttävän hyvä uusi biisi, jonka nimen selvittämiseen sitten käyttää tovin jos toisenkin, ja jota sitten kuuntelee tauotta: 


Sitten on sellaisiakin päiviä, että herää aamukuudelta auringonvaloon ja linnunlauluun, käyttää aamupalaan tunteja, lukee kokonaisen kirjan ja samaistuu sen keski-ikäiseen, ylipainoiseen päähenkilöön. Epähuomiossa saattaa seurata vartin jääkiekkoa, ennen kuin huomaa etteivät Leijonat olekaan kentällä. Heti perään saattaa nauraa kaverin koiranpennun kömpelyydelle niin paljon, että unohtaa hengittää. Ja juuri kun on päättänyt viettää loppuillan sohvalla nyhjöttäen, tuleekin kutsu skumppailemaan. Kotiin päin pimeässä yössä pyöräillessä mahdollisesti vähän viluttaa paljettihuivista huolimatta, mutta silti elämä tuntuu kevyemmältä kuin aikoihin. 

Ja jonkin omituisen assosiaatioketjun tuloksena muistaa lukeneensa jostain tarinan, jossa elämän tärkeimpiä asioita verrattaan pingispalloihin. Luonnollisesti seuraavaksi tuntee palavaa tarvetta jakaa se viisaus sosiaalisessa mediassa. Mutta eihän sitä tarinaa tietenkään enää löydä, saatika kykene referoimaan, mutta ei se mitään. Koska siellä te kuitenkin olette. Pingispallot.
--
EDIT: avulias Anonyymi liitti tarinan golfpalloista kommenttilootaan. Lukase ihmees! 

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

lauantai 7. toukokuuta 2011

387: Paras aika vuodesta!


Koivu kutittaa kurkkua ja kesäkengät on järjestetty sotilaallisen suoraan, mutta sievään riviin.

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

386: Viimeinen tuulenvire.

Mummulan lahonneet pihakoivut oli kaadettava ennen niiden kaatumista omia aikojaan. Hetki oli haikea, mutta toisin kuin edellisellä puunhalaajan-painajainen hetkellä*, en vuodattanut katkeria kyyneliä. Tallensin puiden viimeiset hetket filmille ja kunnioitin niiden alla vietettyjen lapsuuden kesien muistoa juomalla maljallisen mahlaa.


*ts. silloin, kun mökiltä muutamia vuosia sitten kaadettiin lähes kaikki suuret puut voimalinjan alta. Sieluni ei taida olla ollenkaan niin urbanisoitunut kun olin ajatellut.

maanantai 2. toukokuuta 2011

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

384: fappu-fiilikset

Den första maj.

NeitiGee leipoi!  
Rontti maastoutui.
Haloo Helsinki esiintyi takapihalla.

Tangomangonen oli ihan Mariannena.