-Tämä marraskuu nimittäin! En ymmärrä miksei voi olla pakkasta ja sataa lunta, edes vähän. Tai paistaa aurinko. Tuntuu että tämä kaikenkattava pimeys on kestänyt jo ainakin ikuisuuden. Olen ehtinyt muun muassa seuraavaa: tenttiä viidesti, hikoillut yhdeksän tuntia, käynyt baarissa, kahvilassa, kampaajalla ja mummoloissa, saanut elämäni ensimmäisen hylätyn, koeistunut lukemattomia nojatuoleja, ajellut Jämsään ja takaisin kahdesti, emännöinyt neljästi kahvittelutuokioita, polttanut pussillisen tuikkuja, viettänyt ensimmäisiä pikkujouluja, tanssinut läpi yön ja tullut kotiin aamuyöllä yhtäaikaa Keskisuomalaisen kanssa, alkanut käyttää silmänympärysvoidetta, ostanut kirppiksiltä aarteita, paikkaillut reikiä vaatteissa ja kiinnittänyt irronneen napin, herännyt silmä umpeen turvonneena, haukkunut venäläisen kaunokirjallisuuden klassikoita -viittomakielellä, joutunut yllättävään taloudelliseen ahdinkoon, juonut minttukaakaota, sovittanut nahkahametta, organisoinut muiden koteja, haaveillut puun halaamisesta, kartuttanut uniaviomies-rekisteriä ja valehdellut henkilöllisyyteni puhelimessa (tai oikeastaan ainoastaan jättänyt korjaamatta lehtimyyjän virheen). Hmm. Eihän tämä enää niin kovin kamalalta kuulostakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti