Onpa ollut sosiaalinen viikko. Olen ehtinyt kahvitella ja kaakaotella niin kirjastossa kuin kaupungillakin. Niin! Ja Pojat kävi kylässä ja toi minulle glögiä ja joulusuukkoja, kerrassaan herttaista. He kehuivat kohteliaasti leipomuksiani (vaikka muffineihin humpsahti pähkinää ja juustokakun pohja oli murenevaista). Ja koska eräät on niin paljon pitkiä, minun ei tarvinnut kiipeillä seisomaan baarijakkaralle säätämään oikuttelevaa palovaroitinta, mukavaa. Kiitos H&R.
Olen myös katsellut sellaisia elokuvaiteen klassikoita, kuin Tuulen viemää ja Titanic. -Enkä itkenyt yhtään! (-Tämä taiskin sit olla viimeinen niitti yhden taloustieteilijän arkkuun, en taida olla tarpeeksi tunteikas tahtomaan.) Ensimmäisen lomalomalomapäivän vietin himosiivoten seitsemän tuntia, joskin välissä käväisin myös bodypumpissa (koska karo on ihanampi kun kaikki maailan kloriitit ja mikrokuituliinat yhteensä). Sain mm pestyä keittiön ikkunan, verholaudan ja keittiönkaappien päälisen. Tekstiilit tuulettelin paukkupakkasessa raikkaiksi ja kaikki pinnat pyyhkäisin tolulla. Sirottelin myös kaikki kolme joulukoristettani ympäri asuntoa joulumieltä tuomaan. Piikityksestä olen toipunut mallikkaasti, ilman mustelman mustelmaa. Joululahjojen ostelusta sen sijaan sain ärhäkän lihaskrampin. Ja kysymys: miten voi olla, että kaikki rahat meni ja molemmat kädet täyttyi muovikasseista, kun ei kuitenkaan varsinaisesti ostanut mitään? Ihan totta, tänä jouluna tarjoillaan halauksia ja hämmentynyttä hymyä.
Tänään olen levännyt ja valmistautunut huomisaamun urheilusuoritukseen hikoilemalla hillitysti jumpassa ja nauttien perusteellisista venyttelyistä ja kunnon löylyistä. Olo on siinä määrin rentoutunut ja tseen, ettei unta varmaan tarvitse odotella kovinkaan monen sivun vertaa. Olispa jo aamu, aion treenata karon hymyilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti