maanantai 14. syyskuuta 2009

163: perusmaanantai

Aamulla aikaisin ylös, ruisleipää ja lasi maitoa, viittomakieltä, ruokaa, jumppaa, kauppaa, iltapalaa, kirjaa, unta. Niin tylsältä kuin se kuulostaakin, minä nautin nimenomaan tästä arjesta. Niistä ihan pienistä ja tavallisista asioista, rutiineista. Siitä, kuinka helppo aamulla on pukeutua kun vaatteet on valittu jo illalla ja ne odottaa valmiina tuolin selällä. Siitä, kuinka kätevä on asua koulun vieressä. Siitä, kuinka mukava aamulla on lukea ja syödä aamupalaa omassa keittiössä. Siitä, kuinka kiva on opiskella jotain ihan erilaista kuin tähän asti. Siitä, kun sattumalta törmää pitkästä aikaa kaveriin ja huomaamattaan jää tunniksi juttelemaan ulos syystuuleen, ilman takkia. Siitä, kuinka hyvää sesonkijuureksista tehty sosekeitto on. Siitä, kuinka ihana on ottaa pienenpienet (tai vaikka suurensuuretkin) päiväunet päiväpeittoon kääriytyneenä ja tyynykasaan uppoutuneena. Siitä, kuinka hyvä ja rento olo jumpan ja suihkun jälkeen tulee. Siitä, että pyörä kulkee vaikka renkaat ovat kolmatta kuukautta tyhjät. Siitä, kuinka kauniit kuviot kynttilöistä heijastuu pimeään huoneeseen. Siitä, että on olemassa jotain niinkin näppärää ja ilmaista kuin solo piano radio. Siitä, että ennen nukkumaanmenoa voi vielä lukaista jännittävän kirjan loppuun ja silti saada tarpeeksi monta tuntia unta ennen uutta aamua. Siitä, että vielä hetki ennen nukahtamista on omia ihmisiä, joita ajatella ja ikävöidä.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Voisko täälläkin olla sellanen Tykkää nappi :) -Minnasi