sunnuntai 30. syyskuuta 2012

lauantai 29. syyskuuta 2012

perjantai 28. syyskuuta 2012

629: Paljastus.

Ennen

Jälkeen
Olenko koskaan kertonut kuinka kaameat keittiönkaakelit mulla täällä on? No. Niin hirveät, että ainoa kuva jossa ne vilahtavat on tammikuulta 2010 ja kohdistettu juustokakkutaikinaan. Mutta viikko sitten nappasin rautakaupan poistokorista kainalooni eurolla rullan valkoista vinyylitapettia (ovh 49,95). Vaikka taistelu mittanauhan, laskimen, kaksipuolisen teipin ja mattoveitsen kanssa johtikin pariin huonosti kohdistettuun saumaan ja kolmeen kuprunpoikaseen, olen tyytyväinen. Ei enää sinistä pikkukaakeliboordia! Ei enää ruskeita saumoja! Hurra!

maanantai 24. syyskuuta 2012

628: Kun pseudotiede ei riitä.

Nyt on kuulkaas Kuhnit, Foucaultit, Popperit ja Becherit niin käsittämättömässä kaaoksessa, ettei ikinä. Jo ainakin tuhantena ja yhtenä yönä olen miettinyt, että ehkä olisi sittenkin pitänyt kirjoittaa gradu jostain vähän iisimmästä aiheesta. Tai ihanmistävaan muusta kuin tieteenalaidentiteetistä. 

Taidan jatkossa korvata tekstissäni termin paradigma sanalla sipsi (koska kummassakaan ei ole mitään järkeä, mutta sipsit sentään ilahduttaa hetkellisesti). 

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

tiistai 18. syyskuuta 2012

626: A piece of rain.




















Pian pitää sulkea ikkuna yöksi.

lauantai 15. syyskuuta 2012

625: Just (neon) hanging'






















Tämän tiukempia action-kuvareportaaseja ei arjestani tähän hätään revitä. Mutta mustien lajitovereidensa seurassa nuo uudet tulokkaat näyttävät kyllä kerrassaan rajuilta.
(Maalasin minä muutakin, mutten usko että Rikhardson kestäis kerralla enempää.)

torstai 6. syyskuuta 2012

623: Noin kaksikymmentäseitsemän?












Kolmen pisteen vihje: Fanaattisten Vesiheinänniittäjien Laukaan paikallisosaston (FVL) puheenjohtaja.
Kahden pisteen vihje: Kahvikaappinsa vartija ja Moccamasterinsa vaalija.
Yhden pisteen vihje: Onnea Irmatäti!

tiistai 4. syyskuuta 2012

622: Hörps.

Ensimmäinen kuppi saa silmät aukemaan ja toinen hengityksen kulkemaan. 
Mutta tuon suklaakeksin mureneva rakenne muistuttaa minua gradukaaoksesta*.                                                           (*Ensin oli kolme ohjaajaa, sitten yksi ohjaaja, joka ei ohjannut, sitten ei ollutkaan ollenkaan ohjaajaa, sitten oli tsemppaava ohjaaja. Ensin oli kerätty aineisto, sitten olikin täydennettävä aineisto. Ensin oli kvalitatiivinen analyysi, sitten olikin semikvantitatiivinen analyysi. Ensin oli epävarmuus, sitten oli epätoivo.) 
Pitäisikö palata aamupuuroon?