Mistä tietää että kevät, jos ei nyt ole, niin ainakin tulee? No tietenkin siitä että mieli kaipaa uudistusta ja sielu värejä. Koska tulppaanikimppu ei edelleenkään ole ilmestynyt pöydälleni, päätin tehdä retken K-raudan maaliosastolle ja heittää eteisen kerralla ihan hurlumhei. Tarvittiin vain uskomattoman riittoisa pikkupurkki miranolia, yksi vintille unohdettu peili, kirppikseltä kotiin kannettu lamppu, äidin toimittama matto, sekä hiukan askartelupaskarteluhenkeä.
Tästä se lähti:
Ja näin siinä kävi:
Ja kyllä, herkän sieluni värivalinta oli musta. Perusteina ajaton dramaattisuus ja intensiivisyys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti