Viikonlopusta oli tulossa kovin tavallinen, tylsä ja yksinäinen.. Kunnes asiat johtivat toiseen ja löysin itseni ajamasta pientä mutta tehokasta jääkiekkoilijan peugeotia kohti Kuokkalaa, josta tosin suuntasimme hyvin pian takaisin kohti keskustaa, jossa ohitimme iloisesti jonon ja siirryimme erääseen ruotsinlaivalta näyttävään yökerhoon, sillä siellä oli esiintyvä ihanainen Irina yhtyeineen. Ja meillä kaikilla oli nii'iin mukavaa, jopa yksi-ilmeisenä tunnetun kitaristin nähtiin naurahtavan!
Kotiuduin kenties ikäryhmälleni melko yleiseen, mutta itselleni täysin epätavanomaiseen kellonaikaan aamuyöllä, hiukan jälkeen aamulehden. Nukahdin asentoon, jossa olin poikittain sängyssäni, tanssitut jalat kohti kattoa. Sanomattakin lienee selvää, että aamulla tunsin jokaisen lihakseni olemassaolon tuskallisen selvästi (tästä tosin osa-ansiot eilisen bodypumpille).. Mutta olen edelleen sitä mieltä, ettei yhdenkään kakskytkolme vuotiaan pitäis kärsiä lonkkakivuista.
Erityiskiitokset seikkailuseurasta Fräulein Jo'lle ja vaalealle kaimalleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti