torstai 18. maaliskuuta 2010

206: Keskiyön Sammakkodialogi.

NeitiGee: Onko sammakoilla selkäranka?
Ella: Hmm. Eikö matelijat oo selkärangattomia? Paitsi että onko sammakko sittenkin sammakkoeläin?
NG: Mä en tiedä! Onko niillä luuranko? Eihän ne kyllä MATELE.
E: Sovitaan että niillä on luut. Mä tahtoisin sanoa jollekin että senkin selkärangaton sammakko!
NG: Mulle riittäis pelkkä senkin sammakko. On ne erikoisen muotoisia kyl.
E: Mutta joidenkin sammakkolajien urokset huolehtii poikasistaan. Eli lapset ei oo niille ongelma?
NG: Huolehtiinko? Onko fakta vai fiilis? Urossammakot ei aina näe big picturea. Niillä on selektiivinen tapa hahmottaa maailmaa, ns. sammakkoperspektiivistä.
E: Avara luonto -pohjainen fakta! Ja oikea termi taitaakin olla koiras, ei uros. Niiden elämä on ihan vaihtolämpöistä ja viettien viemää.
NG: Just. ELi ne ei ehkä täysin ymmärrä kuinka paljon ongelmia poikue tuo mukanaan?
E: Mä en usko että ne ylipäätään on kykeneviä ymmärtämään. Pohjimmiltaanhan ne tahtoo vaan loikkia, kutea ja kurnuttaa.
NG: Hyi! Ei kai?!
E: What can I say? Ne on sammakoita. Herra antoi, Herra otti.
NG: Mä tahdon muuttaa sammakon taas ihmiseksi takaisin. Sitä lankeemukseen tarvitsen.
E: Pussata prinssiksi, perhaps? Toi on ihan fairytale gone bad. Pedagogina suosittelen behaviorismia.
NG: Pedagogi ei riitä. Tartten taikurin.
E: Eli hämärän ympäristön ja jotain kimaltavaa harhauttamaan yleisön huomion? No problem!
NG: Nimenomaan. Ja käsiraudat.

Ei kommentteja: