Ajattelin kirjoittaa suurista ajatuksista, uusista oivalluksista ja tärkeistä asioista. -Kunnes tajusin ettei minulla ole sellaisia. Niinku ollenkaan. Ajatuspyöräni raksuttelevat nyt lähinnä viittomakielen eksistenssi-ilmausten, unet vievän lonkkasäryn ja pölyhiukkasten loputtomuuden ympärillä. Tärkein huomioni kuluneiden päivien ajalta lienee se, että raaka kiivi pilaa kaiken, eikä käsirasvaa koskaan ole riittävästi. Edellä mainitut eivät varsinaisesti liity toisiinsa, mutta juuri näin tämä pääni toimii: pala sieltä, toinen täältä. Kokonaisuus on kadoksissa, mun psyyke on näytönsäästäjällä.
Taidan kellua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti