Pienenä, kun asuimme korkealla kerrostalossa, muistan katselleeni naapurintyttöjen parvekkeelta roskiksille päin. Voitteko kuvitella, joku nahjuisen näköinen setä kaiveli siellä roskista (kysymys: lajiteltiinko silloin, 80-90-lukujen vaihteessa?)! Myöhemmin elämässäni opin, että tällaisesta toimenpiteestä käytetään termiä dyykkaus. Itse olen ko. toimintaan suhtautunut melkoisen ristiriitaisesti. Siis onhan se loogista, kun ihmiset heittää roskiin nykyään ihan ehjiä ja hyviä tavaroita, joita joku saattaa tarvita. Ja sisustuslehdissähän esitellään aina asuntoja, joiden ihanimmat huonekalut on "löytöjä roskalavalta". Mutta onhan se toisaalta jo ajatuksenakin vähän vastenmielistä, kaivella nyt toisten roskia. Ällöä. Koskaan ei kuitenkaan pitäisi sanoa ei koskaan..
Näin nimittäin joskus joulun jälkeen taloyhtiön roskiksessa muutaman puulaatikon, katsoin että onpa kivoja ja mietin miksi ne on heitetty pois -ja suljin sitten kannen. Illan inspiraatiopuuskassa keksin että oikeastaan kaipaisin uusia kenkälaatikoita, vaikkapa puisia. Seuraavana aamuna hipsutin innokkaasti "viemään roskia", mutta roska-atuokuskimies oli ehtinyt ensin. Harmitti hurjasti. Siitä lähtien olen suhtautunut jokaiseen roskien vientiin uudenlaisella toiveikkuudella. Viikko sitten huomasin ikkunasta katsellessani (minä en kyttää, minä tarkkailen ympäristöäni!), että naapurissa sijaitsevan ravintolan takaovella nojailee muutama kauan kaivattu puulaatikko. Päivittäiseksi rutiiniksi muodostui sittemmin seurata ikkunasta tilannetta, odottaen niiden katoamista, joka tietäisi niiden siirtymistä roskalaatikkoon. Ja toissapäivänä maalta kotiutuessani toive toteutui! Keräsin äkkiä kaikki talouteni roskat ja jätteeksi kelpaavat tuotteet ja kävelin harkitulla rentoudella kohti roskakatosta. Puulaatikot löytyivät kolmannella kannen avauksella ja nappasin kainalooni kaksi ehjintä yksilöä. Hymy korvissa kannoin ne kylppäriini puhdistusta ja kuivausta varten. Valitettavasti väri riitti toistaiseksi vain pienemmän maalaamiseen, joten kuvissa samalla ikäänkuin ennen- ja jälkeen tilanteet:
Nämä täytetään (kesä)kengillä ja sijoitetaan eteisen hyllyyn. Tai sitten jollain ihan muulla ja ne päätyvät keittiönkaappien päälle. Tai sitten sijoitan näihin ajelehtivat aikakausilehdet. Toisaalta pienempi voisi olla täydellinen villasukille, ja suurempi pipoille ja huiveille.. Ah, kaikki nämä mahdollisuudet, suorastaan ilmaiseksi!
1 kommentti:
Silloin muinaisina aikoina, kun olin Tampereella kuvataideopiskelijana, opetettiin meille dyykkausta. Kiersimme parhaat roskikset karttojen kanssa.
Meillä on yksi dyykattu konttorituoli. Keinumekanismi ja kaikkea. Älkäämme aliarvioiko noita nykymaailman aarrelaivoja.
Lähetä kommentti