keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

212: Kapioita vaille valmis.

Vaihe 1. Kaivellaan äidin vaatekaapin uumenista yksi unohdettu ja ei-niin-palavasti-rakastettu kapioarkku. (Väri: kiiltävä mänty/musta.)
Vaihe 2. Lastataan arkku autoon ja ajetaan iskän metallipajaan ja sijoitetaan projekti hiomakoneen välittömään läheisyyteen. Käytetään hengityssuojainta, suunnatonta kärsivällisyyttä ja paljon aikaa. (Väri: puinen & pölyinen.) Vaihe 3. Karistetaan irtopölyt ja palataan kaupunkiin kera kuultolakkapurkin ja pensselin. Maalataan ensimmäinen kerros äidin luona, hämärässä. Harmitellaan aamun tullen lakkakerroksen alle jääneitä mustia koirankarvoja, mutta jatketaan operaatiota. Vaivutaan epätoivoon noin kahdeksannen lakkakerroksen kohdalla. Käydään vintillä spreijaamassa metalliosat. (Väri: vaaleanpunertavan mustajuovikas, aikajännä.)
Vaihe 4. Annetaan itselle aikaa rauhoittua ja asunnolle tuulettua. Lakataan lisää ja enemmän. Käytetään puolitoista tuntia ja yksi ranne metalliosien kiinniruuvaamiseen. Maalataan ruuvit yksitellen pienenpienellä vesivärisiveltimellä. (Väri: työlään läpikuultavan valkoinen.)
Vaihe 5. Ollaan oikein onnellisia ja tyytyväisiä. Todetaan että vaiva kannatti. Ahdetaan täyteen liinavaatteita, asetetaan päälle pari tyynyä ja käytetään vaihtelevasti rahina ja tasona. Kieltäydytään antamasta arkkua takaisin sen alkuperäiselle omistajalle ja myhäillään omahyväisesti.

3 kommenttia:

Laura kirjoitti...

Oot kyllä kätevä. Hitsi oon kyllä hitusen kade :) mutta siis VAU <3

Anonyymi kirjoitti...

hei muru!
olisi tyrkyllä pari jakkaraa jotka odottaisivat hellää kohtaamistasi...
lopputuloksena valkoinen väri sileäsileämpi... t. tuunaamistasi arvostava laakaalaanen

Ella. kirjoitti...

Laura: Kiitos!

irmatäti: onnittelut onnistuneesta kommentoinnista! voin tulla maalaamaan kahvileivos-palkalla ihan millon vaan.