96. osa: Kenkäkipua.

Tein eilen aamukiireessä huonon kenkävalinnan, joka molempia kantapäitä kiduttavien rakkojen muodossa on vaikuttanut kävelyyni sekä laadullisesti, että määrällisesti. Ihan totta, matka yliopistolle kesti noin kolme kertaa normaalia kauemmin, rollaattorivanhukset suorastaan kiisivät ohitseni. Kyllähän se vähän turhautti. Niin, ja jos havaitsit eilen ympäri kampusta sukkasillaan hipsuttavan hahmon, se olin hyvin suurella todennäköisyydellä juurikin minä.

Nyt on myös niin, että minua kalvaa lähes tauoton näläntunne. Eniten tahtoisin nyt syödä ihanmitävaan! Mielellään paljon. Kiitos. Ehkä huomenna ehdin syömään. Aamulla voi tosin esiintyä jännityspahoinvointia, sillä edessä on elämäni ensimmäinen puheopetus, jossa opettajan rooli ja vastuu on yksin minulla. Tiedossa on myöskin kahdenhenkilönkohtaista Hops-ohjausta minulle ja EmmaHeille, aiomme kenties kandiintua lähiaikoina. Parasta huomisessa on selkeästi, kiistattomasti ja ehdottomasti täti-ihmisten kohtaaminen kaupungin ytimessä.