Eilisen tentamen saattoi mennä jopa läpi! Suorituksen jälkeen liityin erään tulevaisuuden Opetusministerin seuraan ruokailun ja kahvittelun merkeissä. NeitiGeen kanssa kävimme katselemassa potentiaalisia verhoehdokkaita ja matkapuhelimia. Sitten saatoin vähän kierrellä myös vaatekaupoissa..
Loppuillan vietin ihanaisen NeitiHein kanssa. Uskomatonta kuinka vähän meillä on nykyään tilaisuuksia Laatuaikaan, molemmilla kun tuntuu olevan niin omat ja erilaiset aikataulut. Mutta sitä suuremmalla syyllä ilta oli menestys. Kävimme luistelemassa molemmilla lähistöllä sijaitsevilla jäillä. Siinä missä minä keskityin tasapainon ylläpitoon ja vasemman polveni varjelemiseen, NeitiHei teki loikkia lumipenkkoihin. Ja näinpä neidin myös laskevan mäkeä. Suuren urheilusuorituksen jälkeen aloitimme Gilmore-kimaran ja söimme itsemme siinä määrin täyteen, ettei meidän varmaankaan ole tarpeen syödä enää tällä viikolla. Kävimme myös yöllisen Keskustelun, jonka aiheet liukuivat teologisista ja filosofisista pohdinnoista ilmastonlämpenemisen ja kulutushysterian kautta kasvatusalan kivuuteen ja kamaluuteen, päätyen lopulta jonnekin ihmissuhteiden mahdottomuuden ja elämän ihanuuden väliin.
Tänään heräsin huonoon oloon ja sekavuuteen. Mikä päivä nyt oikein on? Ja miksi keittiön kello on aina vaan väärässä? Ja miten tämän kämpän sais viilenemään? Oliko pakko syödä illalla niin paljon? Miten se imurointi tuntuu nyt niin ylivoimaiselta haasteelta? Mistä pöly ylipäätään tulee? Uah, taidan katsella jonkin dokumentin mielenrauhan palauttamiseksi. Sitä stoalaista tyyneyttä tullaan tänään vielä tarvitsemaan. Met juhlistamme nimittäin NeitiHein ikääntymistä peli-illalla, eikä mulla ole mitään päälle pantavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti