torstai 15. tammikuuta 2009

87. osa: Ihanuutta ja itsesääliä.

Ajattelin avautua aiheesta Elämä tässä iltapuuroa lusikoidessa ja kuutamoa ihaillessa.

Aloitamme ihanilla asioilla:

1. Meille tulee vauva!
Tai siis koiranpentu. Ehkä. Joskus. Eikä oikeastaan edes ollenkaan mulle. Mutta kuitenkin. Ymmärrättekö te, ettei oikein ole mitään ihanampaa kuin koiranpennut pienine nenineen, pallo-mahoineen ja suhteettoman suurine tassuineen? Mielestäni NeitiGeen suunnitelma piilottaa pentu käsilaukkuun oli loistava, joskin kykenimme kuitenkin vastustamaan kiusausta katselureissulla.
2. Filosofian esseet on viimein palautettu!
Kyllä, juurikin ne, jotka aloitin jo viime vuonna. Mutta ei ne myöhästyneet, palautuspäivä oli tänään. Erityisesti tahtoisin lähettää lämpimiä ajatuksia Tuomas Akvinolaiselle ja Avicennalle.
3. Juustokakku! Se, joka kaipaa perusteluja ei ilmeisestikään ole tehnyt lähempää tuttavuutta ko. hyvyyden kanssa.
4. Gilmore Girls.
Tällä viikolla en ole vielä ehtinyt katsoa yhtään jaksoa, mikä tarkoittaa sitä että näkemättä on vielä monia episodeja.
5. Innovatiivisuus.
Nyt on kuulkaa monta projektia tulossa ja työn alla, sellaisia luovia ja toteutusta vaille valmiita.

Mutta sitten olis niitä negaatioitakin. Tietenkin.

1. Opinnot.
Miten ne ei tunnu etenevän yhtään eli ollenkaan vaikka mä kuinka koitan touhuta joka päivä jotakin? Onko laiskuudella osuutta asiaan?
2. Rikkoutuvuus.
Tekniikkaan ei vaan voi luottaa. Mikrosta kuuluu epämääräisiä pamahduksia ja sammumisiakin tapahtuu kesken lämmitystoimenpiteiden. Kahvinkeittimestä tulee ainoastaan kaunistavaa (eli kylmää) kahvia. Ja äitin autokin on hajalla, se ei esim. käynnisty.
3. Farkut.
Ne ovat mystillisesti kutistuneet ja muuttuneet suorastaan ilkeämielisiksi.
4. Prosemma/kandintyö.
Se, että tutkimussuunnitelma on tehty ja palautettu viikkoja sitten ja hyväksytty yliopiston taholta, ei välttämättä tarkoita sitä että itse ko. projektin toteuttajat olisivat tyytyväisiä työnsä aiheeseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä hihkaista Eiku!:a suureen ääneen, dramaattisesti kesken seminaarin. Been there, done that.
5. Universumin kohtuuttomuus.
Jos minulta kysytään, niin se on väärin että toisia ihmisiä koetellaan ihan yli sietokyvyn. (Toim. huom. en koe että itse kuuluisin tähän kastiin, Kiitos siitä.)

Loppukevennyksenä, flashback-inspiraationa ja tiivisteenä toimikoon Stella: