maanantai 8. syyskuuta 2008

Yhdeksästoista osa, jossa muistellaan elämän pieniä iloja.

...Ja sitten sisarukset lakkasivat kyntensä. Pienenähän kynsien lakkaamisoperaatio oli aina Taianomainen Elämys, johon liittyi oleennaisesti useita tunteja kestävä pakottava tunne olla koskematta mihinkään (ettei lakka tartu/rikkoonnu/sotke), pitää sormet harallaan ja heilutella käsiä hysteerisesti toivoen ilmavirran helpottavan hypeä. Luulenpa, että hipsuttelen heti huomenissa ostamaan ikioman punaisen kynsilakan. Ihan vaan nostalgian nimissä.

3 kommenttia:

sulla kirjoitti...

kyllä. veikkaan, että kyseessä on sama leipomo. tellervo here we come! ..meistä tulee siis melkein naapureita. tuokaa te meille pizzaa niin me tuodaan teille donitseja :D miltäs koti näyttää?

sulla kirjoitti...

olen kuullut juttua teidän talon kimpussa niin ahkerasti viihtyneistä raksamiehistä. Eiköhän niiden kiinnostus kohta lopahda..toivotaan niin. Minun tekisi jo mieli pakkauspuuhiin.. odotan kuitenkin kiltisti sitä viime hetkeä ja toimin vasta silloin. paineenalla kaikki sujuu paljon jouhevammin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei sisko. Lueskelin blogisi kokonaan läpi ja naureskelin monessa kohdassa, mutta sitten muistin: sinullahan on vieläkin Minun punainen kynsilakka. Että joko minä ostan uuden? :D Ja sitten että milloin voisin hakea sen kenties-vaatekasan luoltasi kokeiluun?

<3lla:"pikkupirjo"