Ikävä seuraus numero yksi: Herääminen, kello nollaseitsemän joka arkiaamu, korvatulpilla tai ilman. Mutta! Tästä johtuen olen innostunut jonkinasteiseen aktiivisuuteen aamuisin. Minä! Ihmeitä siis tapahtuu.
Ikävä seuraus numero kaksi: Häiriintyminen. Korjaustoimenpiteitä suorittavat mieshenkilöt eivät välttämättä ole niitä kaikkein kauniskäytöksisimpiä tai -sanaisimpia joita maa(lausteline) päällään kantaa. Mutta! Olen oppinut uusia tapoja ilmaista agressioitani. Lisäksi sanavarastoni on laajentunut (terveisiä Reiskalle ja Penalle).
Ikävä seuraus numero kolme: Kuumuus. Valitettavasti tällä ei juurikaan voi viitata ko. mieshenkilöihin, vaan ilmanalaan. Täällä on suhteellisen trooppista. Mutta! Maali kuivui nopeasti, eikä villasukkia tarvita.
Ikävä seuraus numero neljä: Kuntoilu. Hyötyliikunnan määrä on moninkertaistunut, mikä on ikävää kamalassa kiireessä (lue: aamuisin). Mutta! Paino on pudonnut tämän ja edellisen kohdan kombinaation (kenties hyvyyskieltäytymiselläkin on vaikutusta asiaan) seurauksena, samoin on havaittu kehitystä tapahtuneen pohje-, pakara- ja reisilihaksissa.
Ikävä seuraus numero viisi: Epätietoisuus. Kaikkia ikkunoitamme peittää paksuhko kerros muovia, joten näkymät mm. Jyväsjärvelle ovat tilapäisesti estyneet. Näin ollen myöskin säätilan tarkkailu on vaikeutunut huomattavissa määrin: vaihtoehtoja ilman määrittelyyn on toistaiseksi kolme: 1. seitsemänkerrosta alaspäin, 2. kaksi kerrosta ylöspäin 3. kilautus kaverille. Mutta! Elämä on paljon jännittävämpää ja pukeutumiseen käytettävään aikaan on kerrankin olemassa loogillinen ja katu-uskottava syy.
Kas näin. Eiköhän tässä ollut avautumista tälle päivälle. Valitettavasti tietotekniset taitoni/kärsivällisyyteni eivät nyt riittäneet kuvamateriaalin liittämiseen. Jostain syystä tämä systemlaget heivasi kuvat aina ihan vääriin paikkoihin, ja vielä tekstitkin kaupan päälle. Kiva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti