Tiedättehän sen selittämättömän tarmon tehdä kodinhoidollisia toimenpiteitä sijaistoimintona koulu/työtehtävien sijaan? Siis se puuska, jonka myötä uunit puhdistuvat, ikkunat kirkastuvat, pyykit peseytyvät, viherkasvit mullittuvat, villakoirat katoavat ja erinäiset arkistot päivittyvät?
No, allekirjoittanutpa on nyt löytänyt uuden tason välttämättömyyksien välttelyssä. Tatatatattataa: Sijaistoiminnot ovat siirtyneet puhtaasti päänisisäisiksi! Kirjapinon keskellä, siellä tekstinkäsittelyohjelman ja haastattelunauhojen välissä, havahdun hetkittäin ja huomaan haaveilevani auringosta ja varpaiden uittamisesta, rantasaunasta, täydellisestä kesämekosta, SS:stä, lautalattiasta, valmistujaisista, matkasta, uusista hiuksista, mökkeilystä, kesähäistä, vapaudesta, juustokakusta, Turusta ja/tai Helsingistä, koiranpennuista, voittamisesta ja hattarasta.
Niistä konkreettisista ja yleishyödyllisistä projekteistakaan ei olisi puutetta: taulut on vinossa, tuolin verhoilu repsottaa, ikkunat on harmaat, keittiön ikkunalaudan yrttitarha kaipaa ruukkuja ja peikonlehti tukea, kitara on epävireinen, vaatehuone ylibuukattu ja talvikamppeet viemättä vintille. Niin. Ja sitten olis tietenkin joku kandintyö. Kyse taitaa siis olla puhtaasti luomisen tuskasta. Tai laiskuudesta.
1 kommentti:
Mulla on nyt toi sama päällä. Huomenna ru-valtakunnallinen, eli mahdollisuus korottaa kyseistä ainetta kahdellakin numerolla, mutten jaksa lukea, en kykene. Kaupungilla jaksoin kyllä olla neljä tuntia.
Ps. Omistan valkoisen farkku leggarit.
<3lla: Lillasyster
Lähetä kommentti