Vihdoinkin! Päivä jota on odotettu: harjoittelu on viimeinkin ohi, samoin paasto pikkuhiljaa. Oi mikä riemu ja vapaus. Ihanaa. Juhlistin uutta aikakautta elämässäni jo eilen tehosiivoamalla, kevättakin metsästyksellä ja elokuvaelämyksellä. NeitiGeen (sen ylimielisen valtio-opin minihametytön) kanssa käytiin katsomassa Marley and Me, jossa huomion vei Halipulamiestä muistuttava hullu labraduudeli, ja pääroolimiehen surffitukka. Hauskaa höttöä oli se.
Nyt odottelen meidänäitiä saapuvaksi, jotta pääsen siirtymään Palokan puolelle pääsiäisen viettoon. Tiedossa syömistä, sukulointia ja pyykkäystä. Ihanaa! Tiistaina sitten otetaan paluu arkeen ja aletaan puurtaa prosemmaa tosissaan. We can do it!
Ps. Harjoitteluohjaajani totesi arviointikeskustelun lopuksi arvostavansa paitsi rauhallista otettani ja vaihtoehtoisten kommunikaatiomentelmien käytön hallintaani, myös sitä että minusta näkkee kuinka paljon pidän lapsista. Pidän lapsista? Oiva sanavalinta, saatoin tirskahtaa ääneen ja naamioida sen aivastukseksi.
1 kommentti:
Joo se on se labraduudeli. Se on se mikä vie kaiken huomion ihan livenäkin. Meidän Tiiu päätti tänään pelätä rouva Vilijonkkaa..
Lähetä kommentti