maanantai 9. helmikuuta 2009

Sadas osa: A minor melt-down.

Minua ärsyttää se, että joku unohti hiekoittaa. Minua särkee, koska kaaduin ja satutin selkäni, lonkankoukistajani ja ranteeni. Minusta on väärin, ettei taloudestamme löydy lihasrelaksantteja. Minua raivostuttaa se, ettei aikuiset osaa käyttäytyä. Minua hämmästyttää se, kuinka tyhmiä kysymyksiä ihmiset voi ääneen esittää. Minua raastaa, kun kukaan ei tunnustaudu potentiaaliseksi tutkimusryhmäksi. Minua stressaa se, miten vaikeaksi tutkimusluvan hakeminen on kaupunkien yhdistymisen myötä keksitty tehdä. Minua hämmästyttää se, että kovasti arvostamani yliopiston opettaja aikoo mennä naimisiin ystävänpäivänä (ihan totta, ei kolmekymppinen tohtori voi mennä naimisiin ystävänpäivänä. Ystävänpäivänä?! YSTÄVÄNPÄIVÄNÄ.). Minua raivostuttaa ne tilanteet, kun joutuu tekemään ryhmätöitä ulkoisesti amisten sivuaineopiskelijoiden kanssa, esim sellaisten jotka eivät osaa a) yhdys sanoja b) muodostaa loogista mindmäppiä c) erottaa dysfasiaa aspergerista (terveisiä vaan. Syökää päänne.). Minua huolestuttaa minun tukka, joka on aina vaan sähköinen ja takussa. Minä en pidä siitä, että luennoille tullaan supisemaan/juoruamaan/pelaamaan pasianssia/piirtelemään vihkoon kukkasia/torkkumaan/besserwisseröimään/hengaamaan/virkkaamaan. Minä en ymmärrä miksi se kupillinen kahvia on maksettava juuri niillä viiden sentin kolikoilla juuri silloin, kun takana on järjetön jono väsyneitä, nälkäisiä ja ilmeisen kiireisiä ihmisiä. Enkä sitä, että juuri sen, joka saapuu eniten myöhässä luennolle on aina ängettävä itsensä mahdollisimman lähelle luentosalin keskipistettä niin, että noin 72% osallistujista joutuu nousemaan tietä tehdäkseen. Minä tahtoisin kyseenalaistaa myös kertakäyttöisten pahvikahvikuppien kansien funktionaalisuuden, miksi ne on niin vaikea kiinnittää kunnolla, entä onko sen reiän siinä kannessa oltava niin pieni ja soikea? Minä ihmettelen mihin se YLE oikein upottaa kaikki ne tv-lupa eurot, ei ainakaan tekstityksiin, se nyt on selvä. Minua inhottaa ihmiset, jotka kaupassa käydessään räpeltelee hevi-osaston tuotteita niin rajuin ottein, että ne lommoutuvat (huom. valikointi on eriasia kuin pahoinpitely). Isännöitsijätoimistolle sellaisia terveisiä, että huomenna on tulossa hyvinhyvin tiukkasanainen ja selontekoa tivaava teksti aiheesta, "miksi hanamme edelleen, viisi kuukautta korjauspyynnön jälkeen, tiptiptiputtavat ja ulko-oven nimikyltistä uupuu vokaali", lisäksi selvyyttä vaaditaan myös siihen, miksi taloyhtiön asukkaille on jaettu ristiriitaista informaatiota korjausvelvollisten tahojen henkilöllisyydestä ja käytettävyydestä. Minä tahtoisin blokata pois kaikki facebook kutsut, ilmoitukset, kyselyt, listoitukset ja muut turhuudet, joissa ei ole mitään sisältöä, järkeä ja/tai viihdearvoa (eli ei, minua EI kiinnosta kuinka kuvailet yksisanaisesti kännykkäsi sijainnin/ylläsi olevat vaatekappaleet/tulevaisuuden suunnitelmasi ja ihan yhtä vähän minua kiinnostaa tietää mitä all mighty google kertoo nimestäsi, kuinka etunimesi kirjaimella voi aloittaa ihanmitävaan, enkä minä kiitos tahdo osallistua ensimmäiseenkään kyselyyn, kilpailuun tai kampanjaan.) Ja sitten minä en tykkää tästä bloggeristakaan, aina se vaan heittää rivit miten sattuu vaikka kuinka koittaa jäsennellä.
"Kun minä olin nuori, ei ollut mitään burn-outteja. Meitä vaan vitutti."
Eipä mulla muuta.
Stressipisteet: noin 7,5/10

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

H-E-N-G-I-T-Ä rakas ja mee ostaa lohtusuklaata tai keksjä. Huomenna taas aurinko paistaa. Ihanaista nimipäivää ihanaiselle <3
- neititanssiikadettienkanssa

ejma kirjoitti...

onneksi eilen sait kaikkea nimipäiväkivaa. Kuten luentomonisteet :) Miksei sittenkään tehty tänään sitä prosemmaa. Tarttisin nyt jtn sosiaalisuutta tähän litteroinnin päätteeksi.