Ihan totta, otsikon viittaama, elokuva -jonka traileri yllä- on ehkä kamalin piitkään aikaan. Se, että katsoja kehittelee koko rainan ajan erilaisia päähenkilön tuhoamis-/kiduttamistapoja ei liene erityisen mairittelevaa. Mutta ei kyllä liioitteluakaan. Onko lama nujertanut brittien pikkuelokuvat? Eihän ne aina ole olleet näin luokattoman säälittäviä yrityksiä, eihän? Minusta tuntuu, että tässä(kin) haettiin sellaista Améliemaista, absurdia hyvämieli-henkeä. Mission failed. Tästä lähtien, kirjoitusinspiraation kadotessa, voinkin aina palata kertomaan tästä kauheudesta.
Siirtykäämme iloisempiin aiheisiin: Muuttaminen on tapahtunut. Tänä aamuna heräsin NeitiGeen ikiomassa, kiintiökiinalais- ja rasvakeitin-vapaassa kodissa. Siirtymäriitistä selvisimme varsin kunniakkaasti ja urheasti, jopa siinä määrin että kannoimme kirjahyllyä viisi (5) kerrosta, vaikka se olisi mahtunut hissiinkin. Vammoilta säästyttiin lähes kokonaan, minulta meni ainoastaan yksi selkähermo jumiin. Ja lonkka kipeytyi. LONKKA. Ymmärrättekö te, että mä olen vasta kakskytkaks?!
2 kommenttia:
minun Amélie on kertakaikkiaan kadonnut. Oon nyt lauantaista asti etsinyt sitä.
<3lla: Paula :)
ja PS. Lonkkavika kulkee suvussa eikö niin? ainakin mullakin se kipeytyilee.
Kyllä ne lonkat kuule jo tässä iässä kipeytyy, mulla niin kävi jo yläasteella.
Minnasi
Lähetä kommentti