Kun aamulla viimein löysin itseni yliopiston luentosalista, huomasin että olin saanut puhelun vieraasta numerosta. Uteliaisuuteni heräsi. Salainen ihailija? Yllättävä lottovoitto? Maksamaton lasku? Vastustamaton työtarjous? Elämäni tilaisuus? Tulipalo? Päätin selvittää mysteerin.
1. Lähetin seuraavanlaisen viestin ko. tuntemattomaan numeroon:
"Kuka siellä oikein soittelee?"
2. Kännykkä piippasi kiihkeästi odotetun vastauksen piinallisen odotuksen jälkeen, juuri ennen tentin alkua:
"Huoltomies! Jos haluat hanan kuntoon ole paikalla, tai anna y-avainlupa."
3. Hämmentyminen tapahtui. Tämä tuli niin yllättäen! (Olen ilmoittanut vuotavista hanoista isännöitsijälle noin neljä kuukautta sitten. Tällöin minun kehotettiin ottamaan yhteyttä suoraan talonmieheen. En ottanut, joten ymmärtänette ihmetykseni.) Ilahduin kuitenkin tästä odottamattomasta kunniasta ja vastasin herra Huoltomiehelle välittömästi:
"Mahtavuutta! Tahdon. Itse kotiudun iltapäivällä, mutta yleisavainta saa toki tarvittaessa käyttää. Kiitos."
4. Kotiuduin hetki sitten ja huomasin välittömästi että herra Huoltomies oli käynyt: kirjoitusvirhe ovessa oli korjattu (jo kolmen korjauspyynnon ja viiden kuukauden odottamisen jälkeen). Sisälle astuessani kiiruhdin kiireen vilkkaa kylpyhuoneeseen tarkistamaan tilanteen. Ystävällisesti herra Huoltomies oli jättänyt käyntikorttinsa wc-istuimen kannen päälle. Kävi ilmi, että vika oli ollut juoksuputken tiivisteissä, jotka on nyt vaihdettu uusiin.
Hurraa!
2 kommenttia:
Ensin "Olisko jo SE AIKA KEVÄÄSTÄ" ja sitten sä rupeat tekstiviesteilemään huoltomiesten kanssa... huh! :D
Minna
haa. mä jo odottelinkin sun kommenttias aiheeseen. ja kyllä, mä olen ihan samaa mieltä. mulla ei pitäis olla puhelinta ollenkaan.
Lähetä kommentti