Marraskuun jatkuessa vielä joulukuun puolessa välissäkin on ehdottoman tärkeää varmistaa viihtyvyys sisätiloissa. Esittelyvuorossa henkilökohtaiset valonlähteeni.
Tämä lamppu onkin jo vilahdellut kuvissa, lieneekö tarinakin jo tuttu? No, kertauksen vuoksi todettakoon, että se on isäni tädin vanha ja minun uudelleen huputtama (retroruskea vaihtui Eurokankaan tyttömäiseen raitaan ja koukeroon). 
Yöpöydällä sijaitsevan pikkulampun jalkaosa on peräisin irmatädiltä, hattu Sokokselta. Varjostin vaihtelee tämän ja paperinarusta virkatun version välillä. Herätyskellon funktio on lähinnä esteettinen, se kun suostuu käymään ainoastaan pölyjen pyyhinnän yhteydessä (innostuu kosketuksesta). Näiden välimaastoon sijoitan yövesimukin ja lukuvuorossa olevat kirjani, nyt vuorossa Sofi Oksasen Puhdistus sekä Liza Marklundin ja Lotta Snickaren teos Helvetissä on paikka naisille jotka eivät auta toisiaan. Asenneunia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti