Jaahas, mitähän kaikkea tällä viikolla onkaan ehtinyt jo tapahtua? Jospa aloittaisin niistä akateemisista asioista: on olemassa mahdollisuus, että eräiden prosemmaprojektista ollaan kiinnostuneita myös yliopiston ulkopuolella. Hienohomma, joskin asettaa hiukan paineita työn viimeistelylle. Kandintutkinnostani puuttuu enää 1.5 enkun tehtävää (sen prosemman lisäksi, tietenkin), jotka aion tahkoa loppuun tämän ja huomisen aikana. Ihanasti loppusuoralla siis!
-------
Eipä tässä viikossa nyt juurikaan muita mainitsemisen arvoisia ihmeitä ole tapahtunut, vaikkakin elän tunnetusti hyvin vauhdikasta ja tapahtumarikasta elämää. Viikonlopun ajan olen harjoitellut yksin elämistä, sillä NeitiHei suuntasi kotikonnuilleen. Aika hyvin olen pärjännyt, tuskastuminen iski ainoastaan siinä vaiheessa, kun tukkaan olisi pitänyt saada letti -sellainen hieno keskieurooppalainen letti, ei kömpelö nyörityksen omainen sykkerö. Tätä täytynee treenata ennen heinäkuun puoliväliä (silloin ko. korvaamattomuus lennähtää jälleen Kanadaan). Yksinäisyys ei kuitenkaan yllättänyt, siitä pitivät huolen Pelikaanimies ja Michael Guralnick, tuo Rakkauksistani roihuavin.
-------
Tänään vietimme äitienpäivää (terkkuja!) valmistamalla toive-tortilloja mummin ja papan luona. Jälkiruokakahvin ja mansikkakakun (jota pappa tosin kutsui spontaanisti sammakkokakuksi) syönnin jälkeen kellahdin parvekkeelle puutarhakeinuun haaveilemaan kesästä ja saatoinpa siinä hetken torkahtaakin. Kyllä se kesä kuulkaa tulee, minä hetkenä hyvänsä!
-------
Loppukevennyksenä kerrottakoon, että minulta on tänään kysytty useampaan otteeseen ja monilta eri tahoilta kysymys "ooksä suoristanu sun tukan?". No, vastaus kaikille uteliaille: Ei, en ole. Minä harjasin sen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti