En ole koskaan asunut samassa osoitteessa kovin kauaa kerrallaan. Minulla on vintillä edelleen avaamattomia muuttolaatikoita, ikäänkuin valmiina odottamassa seuraavaa siirtoa. Osa niistä on siirtynyt sellaisenaan vintiltä vintille jo ainakin kolmen asunnon verran. Häkkikomerostani löytyy myös kasaan taitettuja suuria pahvilaatikoita ja olen myös säilyttänyt lähes kaikkien astioiden ja kodinkoneiden alkuperäiset pakkaukset, koska ne nyt vaan on muutossa ylivoimaisen näppäriä. Nämä epäilemättä äärimmäisen kiehtovat yksityiskohdat pohjustivat seuraavaa tunnetilaa: tahtoisin muuttaa.
Tässä yksiössä, ensimmäisessä omassa kodissani, olen nyt asunut noin vuoden ajan ja seinät alkavat pikkuhiljaa kaatua päälle. Havahdun jatkuvasti haaveilemasta uudesta kodista. Minulla on tasan tämä viikko aikaa valita jäänkö vai lähdenkö. Ja kuten vastaanvanlaisissa kiperissä tilanteissa aina, päädyin raapustamaan aiheesta listan.
Pros:
- leveät ikkunalaudat (sydänsydän)
- huonekorkeus
- sijainti
- tunnelma
- kylppärin lattialämmitys
- hiljaisuus
- valokatkaisijat
- aamuaurinko
- seinien väri
Cons:
- keittiön kaakelit (jotka tosin voisi maalata)
- lattiamateriaali (jonka toivottavasti voisi vaihtaa)
- näköala (jonka tosin voisi peittää rullaverholla)
- pesukoneettomuus
- parvekkeettomuus
- keittiön saareke (kaipaan keittiönpöytääni)
- pienuus (tosin minulla tuskin on varaa suurempaan)
- liesituulettimen puuttuminen
- ahtaus (yhdeksäntoista neliötä on yhdeksäntoista neliötä, vaikka voissa paistais)
- säilytystilan vähäisyys (vaatekaapin ovi ei ole mahtunut kiinni kertaakaan)
--- Toisaalta en ole ollenkaan varma onko tässä nyt kyse (kirjoitin ensin kesä, Freud?) niinkään muuttamisesta, kuin muutoksesta. Allekirjoitin viime viikolla elämäni ensimmäisen työsopimuksen, joka on voimassa toistaiseksi. Minulla on siis ihan oikea työpaikka, ei kesätyö, ei pätkätyö, vaan työ. Olen asiasta toki innoissani ja kiitollinen, mutta jollain tasolla myös hieman ahdistunut ja säikähtänyt. Tuntuu hassulta olla niin sitoutunut johonkin, vaikka olenkin tapojeni orja ja rutiineihin turvautuja. Kolikon kääntöpuoli on taloudellinen varmuus: ensi syksynä minun tuskin tarvitsee nostaa opintolainaa, eikä minun välttämättä tarvitse enää kaupassa valita omenien ja applesiinien väliltä. Fiksuintahan varmaan olisi asua vielä viimeinenkin opiskeluvuosi tässä kampuksella ja kartoittaa tilanne uudestaan vasta valmistumisen jälkeen.. Muttakun.
---
Kumpi voittaa, karhu vai leijona?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti