Hmmph. Koivun alla vietettyä aurinkoista iltapäivää seurasi hengenahdistus ja ihon punoitus. Palamisen oireet toki tunnistin, mutta kurkkukipua luulin allergiseksi. Eilen treenin ja päiväunien jälkeen totesin kuitenkin kyseessä olevan flunssan (kuumemittari auttoi diagnoosin tekemisessä). No, vastahankitut allergialääkkeet ja korkkaamaton aurinkorasva odottavat sadekauden päättymistä kaapissa..
---
Sataasataaropisee päivien riemu on kahvin tuoksussa ja herkkupurkin avaamisessa.
Pesin eilen ikkunat! Ja asensin keittiön ikkunaan rullaverhon, jonka funktio on lähinnä esteettinen ja näköesteellinen, paperi kun häviää aamuauringolle päivittäin.
Kirppikseltä löysin taannoin paitsi ylläolevan kuvan teepurkin, myös pari mustavalkoista kahvitaulua, mutta ne odottavat toistaiseksi oikean ripustuspaikan löytymistä seinän ja omppukipon välissä. Oikeankokoisten omenoiden ostaminen on arpapeliä, yleensä hedelmiä mahtuu kuppiin korkeintaan kolme, ärsyttävimmillään kaksi. Mutta kuut olivat kerrankin kohdillaan ja kauppias tilanteen tasalla pienine omenoineen. Eihän näitä nyt henno syödä (toisaalta ei ehkä myöskään kannata, ne kun aiheuttavat kaikenmoisia oireita yhdessä ulkona kukoistavien koivujen kanssa).
Ja sitten päivän absurdein hetki: tivolikulkue kulki ikkunani alta kohti uutta kaupunkia. Käsittämätöntä kuinka kompaktisti kokonainen tivoli voidaan ahtaa rekka-autoihin.
Minä jäin tänä keväänä ilman hattaraa. Olen hattaraton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti