Ella: olen siirtynyt uudelle tasolle. näin unta Karosta, se oli paras painajainen.
Richard: Hienoa! Mimmosta unta?
E: No, mä tein hauiskäännön väärin ja Karo tuli ojentamaan mua. Mut sit mä jotenkin flippasin ja huusin ettei ole pedagogisesti oikein huomautella toisten virheistä kaikkien kuullen. Mä jouduin kahdenkeskiseen puhutteluun ja tavallaan tunnustin rakkauteni.
R: On se jännä kuinka viha ja rakkaus kulkevat niin käsi kädessä. Miten se vastas siten sun tunteenpurkaukseen?
E: Se on veteen piirretty viiva! Mä olin hysteerinen ja itkien vakuutin, että mä huusin sille ainoastaan koska olin kolme viikkoa odottanut sen tuntia ja järkytyin kun ei tehtykään vakio-ohjelmaa. Kyllähän ihmiset vähemmästäkin friikahtaa. Karo oli oikein ymmärtäväinen, se hymyili minulle. Se on ihan hirveen empaattinen. Mä aion huomenna mennä katsomaan sitä livenä.
R: On se varmaan hämmentävää saada siltä hymy? Ootko kuitenkaan varma että pystyt tapaamaan se jo huomenna noin suuren tapauksen jäljiltä?
E: Ei herranjumala, ajattele jos adrenaliineissani vaikka halaan sitä! En todellakaan voi mennä! Mä olen ihan irrationaalinen! Kääk!
R: No nii-in! Unilla on tapana muutenkin jäädä vaivaamaan pariksi päiväksi, etenkin jos ne on noin tunteikkaita! Ja tosiaan sitten jos oot vielä ihan kivun ja muiden höyryjen rajamailla. Älä mene. Voi olla kohtalokasta!
E: Omg, olenko kohtalon lapsi? Draama ja tragedia on mun elementit, kohtalokkaat seuraukset suorastaan huutaa mun nimeäni. Mä menen!
R: Parempi! Leuka pystyssä eturiviin!
E: Kuten idolini innomies sanoisi: jos sitä ei voi peittää, sitä pitää korostaa.
E: Marko -no problem, laugh it out loud- Paananen
R: Aijoo! Se herra ien! :D
E: mä toivon et se lisääntyis Karon kanssa. siitä tulis linnunradan rouhein lapsi.
--
Jep. Millaisia unia Sinun alitajunta tarjoilee?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti