lauantai 13. helmikuuta 2010

199: Piristäviä pisaroita, joista joskus kasvaa onnellisuuden meri.

Kymppitonnin sielua, Riitta Väisästä, lainatakseni: Moi!
Olen löytänyt jotain niin hauskaa, etten voi olla jakamatta riemua kaikelle kansalle, eli lukijoilleni: Klikkaa erinäköisiä sanoja (äiti, niitä kutsutaan linkeiksi, sillä niistä painamalla pääsee eri sivuille) ja ilahdu. Aloita tästä. Jättebra! Ja sitten vielä toinen, erityisesti ei-niin-hyviin päiviin soveltuvainen sivusto, joka vahvistaa sen ettei se aurinko aina paista sinne muidenkaan risukasoihin. Sokeriksi pohjalle lisäisin vielä tämän, joka on näistä kolmesta kenties inspiroivin ja parhaiten sovellettavissa omaan elämään.
Semmosia.
Ai. Tällä viikolla olen kokenut kummallisia.
-Eräänä aamuna heräsin ja huomasin, että olin yön aikana poiminut taulut alas seinältä siistiin pinoon yöpöydälleni. Minulla ei ole tapahtuneesta minkäänlaisia mielikuvia.
-Tiistaina taas hipsin luentojen välillä kotia kohti päiväunille, vain huomatakseni että lukko, johon yritin avaintani sovittaa olikin itseasiassa alakerranpojan, eikä minun ovessani. Eh.

Ei kommentteja: