Lomailua on jatkunut nyt noin neljä viikkoa. Olen lukenut Stieg Larssonin trilogian, syönyt kiloittain suklaata, popsinut pipareita, käynyt turhan harvoin salilla, katsonut kymmenittäin elokuvia ja siivonnut katosta lattiaan tarpeettoman usein. Toisin sanoen en ole saanut aikaan mitään merkittävää. Päätin että ryhdistäydyn eilen, mutta se tyssäsi laskujen maksamisesta seuranneeseen masennustilaa, jota parantelin perheeni kanssa nojatuolia metsästäen. Löysimme oivan yksilön, joka mittausten mukaan tuskin mahtuu sille suunniteltuun tilaan. Eli etsintä jatkuu jälleen. Päätin ryhdistäytyä tänäänkin, kunnes totesin että on liian kylmä poistua peittojen alta ja suorastaan hulluutta suunnata kaupungin alehuumaan. Luin lehden, söin aamiaisen, purin ihaillen ja kunnioitusta tuntien uuden imurini laatikostaan ja hipsaisin tien yli kirjastoon noutamaan sylillisen tenttikirjoja, joita en tahdo lukea. Viimeisen tunnin ajan olen istunut pipo päässä, kahdet villasukat ja yhdet untuvatöppöset jalassa keittiönpöydän ääressä yrittäen epätoivoisesti keksiä edes jotain järjellistä tekemistä. En ole keksinyt mitään. Tai oikeastaan olen keksinyt paljonkin, mutten mitään toteuttamiskelpoista. Kaikki kaapit, laatikot, lipastot, hyllyt ja nurkat kun on jo siivottu, kodinkansio päivitetty, tiskit tiskattu ja kukatkin kasteltu. Ei kai auta kun odottaa iltaa treenikassi lähtövalmiina.
Ollappa karhu.
1 kommentti:
4 viikkoa lomalla, eikä kertaakaan käynyt Mikkelissä!!???!?!?!? Pöyristyttävää.
t.tangomango
Lähetä kommentti