146: Kylmä keskiviikko, sadetta ja harmaata.

-Mutta loma-onnellisuus jatkuu edelleen. Riemuisaa mieltä tosin toi myös vuokrasopimuksen allekirjoittaminen. Minulla on nyt oma koti! Vaikka ihan kaikki vaatimukset eivät täyttyneet, olen oikein tyytyväinen. Minä muutan Seminaarinmäelle (optimaalisin koulumatka), vanhaan taloon, jossa on kierreportaat ja yleiset saunavuorot. Asunto on pieni, mutta sykähdyttävän sympaattinen. Ikkunalaudat (ikkunoita on kaksi!) ovat luonnollisesti äärileveät ja huone (kirjoitin ensin huoneet, kunnes muistin ettei YKSIössä ole useita huoneita.) korkea. Keittiöosuus on remontoitu ja uusittu, samoin kylpyhuone. Ensimmäistä kertaa muutan asuntoon, jonka kunto on muuttohetkellä hyvä, eikä tyydyttävä (ts. pintarempan tarpeessa). Sisustusvisio on jo syntynyt, eikä se edes sisällä juurikaan uusia hankintoja. Olenkohan kasvanut ihmisenä? Vai saavuttanut jonkinlaisen omistamisen ääripisteen?

Haasteeksi jääkin tälläkertaa nimenomaan omaisuuden karsiminen ja ahtaminen puolet nykyistä pienempään tilaan. Niin että tarvitsisko joku hiukan huonekaluja? Rakastavaan (sijoitus)kotiin tarjotaan: ruokapöytä, pinnatuoleja (vihreä, pari mustaa, kolme valkoista), pieni pyöreä oranssi pöytä, mahdollisesti myös kirjahylly ja ainakin yksi lipasto. Tyrkyllä edelleen myös pari jätesäkillistä vaatteita & kenkiä ym. asusteita, pahvilaatikollinen askartelutarvikkeita ja paljon, paljon muuta.

Mutta. Kaikki muuttoon liittyvät toimenpiteet (lukuunottamatta huomenna suoritettavaa sähkö- ja nettisopimuksen siirtoa) aloitetaan vasta juhannuksen jälkeen. Eikä minua yllättäen yhtään edes huoleta tämä muutto, vaikka olenkin taas viitenä päivänä viikossa töissä ihan toisaalla. Avaimet saan nimittäin jo kahden viikon kuluttua, mutta muuttoaikaa on ainakin heinäkuun puoliväliin asti. Sitäpaitsi muuttaminen on henkilökohtainen vahvuuteni (mikä on ihan suotavaa, sillä olen ollut mukana muuttamassa 19 kertaa). Tervetuloa kantojoukkoihin kuitenkin! Vaivanpaikaksi paistettua pullaa, kylmää kahvia ja hyvää treeniä.