keskiviikko 18. tammikuuta 2012

520: Sylvi.


Elämääni on tassutellut toinenkin sylikissapeto.

Elsan isäntä heittäytyi uutisen kuultuaan hieman mustasukkaiseksi, mutta Pikkupirjo oli otettu rohkeudestani tarttua tädin rooliin.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Että sekin päivä on nähty kun Elina rupeaa pitämään kissoista. Elämä on ihmeellinen. Ps. Prillit on just oikean näköiset sun päähän. Ne on ihan Elinat. Tykkään. T. Tutkimusassistentti kyrkohallituksesta

Ella. kirjoitti...

En ehkä menis niin pitkälle et sanoisin pitäväni kissoista, mut Elsasta ja Sylvistä kylläkin. He on niin pieniä ja sieviä.

Anonyymi kirjoitti...

Äitin sanoja lainaten: Kuka sitä voisi vastustaa.- Kun mietin että mitähän sä kissahankinnasta sanot. Ps. Mikä on edellisen postauksen kulmikas tuote? Tykkään siitä.
<3:lla pirjosi.

Anonyymi kirjoitti...

Olipas ihanaisen söpö, varsin tuo pieni karvapallero sylissäsi... Tulisikohan sinusta isona vaikka leijonankesyttäjä ???

Anonyymi kirjoitti...

Hyvin vähän mustasukkainen... Elsa oli ensin, ja se hakeutuu aina tekstiileihin, jotka ovat sävysävyyn hänen kanssaan. Siihen luotan, vaikka Sylvin täytyy olla ainutlaatuinen.