Omistan neljänlaisia vaatteita: sellaisia joita käytän, sellaisia joita en käytä, sellaisia joita haluaisin käyttää, ja sellaisia joita olen käyttänyt. Kaksi ensimmäistä ovat itsestäänselviä ja kolmaskin lienee kaikille tuttu (niin sanotut sitku-vaatteet) mutta neljäs, se on mielenkiintoisin.
Rippi- ja yo-mekon kaltaisten klassikoiden lisäksi olen kieltäytynyt luopumasta ensimmäisestä minihameestani, jonka muuten ostin sinä päivänä kun täytin kaksikymmentä. Tunnearvoa on myös farkuilla, jotka antoivat itsevarmuutta pyytää puhelinnumero sen hetken suloisimmalta pojalta. Ja mekolla, joka ylläni sain gradutsemppausta Samu-Jussi Koskelta. Sitten on ne shortsit, joiden taskuun keräsin kiviä Välimerestä. Pipo jonka pappa voitti arpajaisissa. Neule, jonka ostin Tavastian & tequilan jälkeisissä tunnelmissa. Villatakki, jonka kaulus on kastunut kyyneleistä liian monta kertaa. Pusero, johon pukeutuneena pussailin juhatapion näköistä poikaa viimeisen kerran. Pikkumusta, joka päällä on tanssittu ja naurettu enemmän kuin muistankaan. Mekko, joka leimahti liekkeihin jouluaattona. Iskän vanha collegepaita, joka on hiutunut puhki asti pehmeäksi. Villasukat, jotka entisen ystävän isoäiti kutoi. Pikkusiskolta sosialisoitu huppari. Muumijarrusukat joissa on joogattu hurmioon.
-Tarvitsen enemmän kaappitilaa muistoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti