201: solmu

Ajattelin kirjoittaa suurista ajatuksista, uusista oivalluksista ja tärkeistä asioista. -Kunnes tajusin ettei minulla ole sellaisia. Niinku ollenkaan. Ajatuspyöräni raksuttelevat nyt lähinnä viittomakielen eksistenssi-ilmausten, unet vievän lonkkasäryn ja pölyhiukkasten loputtomuuden ympärillä. Tärkein huomioni kuluneiden päivien ajalta lienee se, että raaka kiivi pilaa kaiken, eikä käsirasvaa koskaan ole riittävästi. Edellä mainitut eivät varsinaisesti liity toisiinsa, mutta juuri näin tämä pääni toimii: pala sieltä, toinen täältä. Kokonaisuus on kadoksissa, mun psyyke on näytönsäästäjällä.

Taidan kellua.

200: Ja suurin niistä on sukl.. siis rakkaus!

superlatiivien suklaakakku

200g margariinia

200g tummaa suklaata

2,5dl sokeria

5 kananmunaa

1rkl vehnäjauhoja (tai kaakaojauhetta)

+ tilkka vahvaa kahvia

Sulata suklaa ja rasva kattilassa miedolla lämmöllä, lisää joukkoon sokeri ja anna jäähtyä hetki. Vatkaa kananmunat kulhossa kevyesti vaahdoksi. Yhdistä seokset ja sekoita joukkoon jauhot (ja kahvi). Uuniin leivinpaperilla vuoratussa irtopohjavuoassa, 200C ja 30minuuttia. Anna vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään, jos maltat.

Hyvää ystävänpäivää!

199: Piristäviä pisaroita, joista joskus kasvaa onnellisuuden meri.

Kymppitonnin sielua, Riitta Väisästä, lainatakseni: Moi!

Olen löytänyt jotain niin hauskaa, etten voi olla jakamatta riemua kaikelle kansalle, eli lukijoilleni: Klikkaa erinäköisiä sanoja (äiti, niitä kutsutaan linkeiksi, sillä niistä painamalla pääsee eri sivuille) ja ilahdu. Aloita tästä. Jättebra! Ja sitten vielä toinen, erityisesti ei-niin-hyviin päiviin soveltuvainen sivusto, joka vahvistaa sen ettei se aurinko aina paista sinne muidenkaan risukasoihin. Sokeriksi pohjalle lisäisin vielä tämän, joka on näistä kolmesta kenties inspiroivin ja parhaiten sovellettavissa omaan elämään.

Semmosia.

Ai. Tällä viikolla olen kokenut kummallisia.

-Eräänä aamuna heräsin ja huomasin, että olin yön aikana poiminut taulut alas seinältä siistiin pinoon yöpöydälleni. Minulla ei ole tapahtuneesta minkäänlaisia mielikuvia.

-Tiistaina taas hipsin luentojen välillä kotia kohti päiväunille, vain huomatakseni että lukko, johon yritin avaintani sovittaa olikin itseasiassa alakerranpojan, eikä minun ovessani. Eh.

198: Kodin sydän.

Noin puolentoista neliön kokoisen, muuhun asuntoon nähden avoimen ja yhtenäisen tilan kutsuminen keittiöksi vaatii melko paljon päättäväisyyttä ja hyvää tahtoa.

-Mutta näillä mennään. Laajempia kuvakulmia luvassa, jahka etsinnät tuottavat tulosta täydellisen räsymaton muodossa. Mummoloista ja kesämökeiltä tutut hellansuojukset olen jo onnistunut löytämään: niissä on pieniä liloja leinikkejä, enkä käsitä kuinka en aiemmin ole ymmärtänyt niiden neroutta.

197: Allt är inte guld som glimmer

-sillä se voi olla myös hopeaa. Tai realistisemmin rihkamaa.

Kutsukaa minua materialistiksi, mutta kyllä se hiukan lohduttaa että edes yksityiskohdat on kunnossa ja ympäristö esteettisesti tyydyttävä, kun elämän suuret linjat hajoilee ja arki murjoo.

196: Särkyneiden sydänten kerho

saa uuden jäsenen