176: maanantai-mood

Ajattelin että tänään skarppaan. Yritin herätä aikaisin, mutta jouduin torkuttamaan tunnin. Ehdin kuitenkin napata aamupalan ja lukea kolmanneksen lehdestä ennen bodypumppiin säntäämistä. Treeni oli tiukka, samoin minun hermot. Joku niissä jumppamummoissa nyt risoo. En ymmärrä miksi pitää tulla tunnille jos a) ei aio tehdä ohjelmaa b) tekee ohjelman väärin. Kertakaikkiaan järjetöntä! Tänään tavallisten Rytmittömien (siis niiden, joiden on ilmeisen mahdollista pysyä tahdissa elui rytmissä eli sykronoitua musiikkiin) lisäksi paikalla oli mm. yksi rouva, joka teki kaikki sarjat järjettömän suurilla painoilla ja kivuliaan näköisillä virheasennoilla. Lukita hyvä ihminen ne rantees! Ja pidä se selkä suorana! Äläkä anna polven mennä varpaiden yli! Yritä nyt edes olla yliojentamatta niitä niveliä! Mene heti kotiin! Hyvänenaikasentään! Kyllä mulla kuulkaa stressipisteet nousi, vaikka kuinka koitin kanavoida adrenaliinini raudan nostamiseen. Lisäsin hauiksiin ja ojentajiin kilot per pää.

---

Päivän opiskelutavoitteet eivät valitettavasti kuitenkaan yltäneet aivan toivotulle tasolle. Yhden oppimispäiväkirjan sain kirjoitettua (ainoastaan viikon myöhässä), mutta lukeminen oli harvinaisen ylivoimaista. Yritin lukea artikkeleita internetin kautta, mutta niiden kelaaminen näytöllä edestakaisin oli liikaa vaadittu näillä hermon riekaleilla. Kirjaankin tartuin, mutta totesin ettei aivokapasiteettini etenkään ilta kahdeksan jälkeen riitä sisäistämään seuraavankaltaisia termejä: transkraniaalinen magneettiresonanssistimulaatio, magnetoenkefalografia, positroniemissiotomografia ja elektoenkefalografia. -Ja tämäkö oli se suomenkielinen osuus kognitio- ja neuropsykologian tenttimateriaalista (jota kaikenkaikkiaan on hiukan alle tuhat sivua, taskuraamatun fonttikoolla)? Oisko oljenkorsia?

---

Mutta ei tämäkään päivä ole ollenkaan täysin ikävä ollut. Postilaatikosta tupsahti tuulahdus Atlantin takaista maailmaa! NeitiHeiltä tuli noin kahden metrin mittainen kirje, joka saattoi kirvoittaa muutaman ikävänkyyneleen. Mutta nehän on hyviä kyyneleitä, on ihanaa kun joku jota kaipailla jääkylmän sateen piiskatessa ikkunaa, viulujen soidessa ja teemukin höyrytessä. (Okei. No nyt lipsahti hiukan hallusinaation puolelle. Kukaan ei piiskannut mun ikkunaa, yksikään jousisoitin ei soinut, enkä edelleenkään voi sietää teetä. Mutta siis teoriassa.)

---

Nyt vähän harmittaa, että söin kaiken jäätelön eilen.

175: ikävistä ikävin?

-Tämä marraskuu nimittäin! En ymmärrä miksei voi olla pakkasta ja sataa lunta, edes vähän. Tai paistaa aurinko. Tuntuu että tämä kaikenkattava pimeys on kestänyt jo ainakin ikuisuuden. Olen ehtinyt muun muassa seuraavaa: tenttiä viidesti, hikoillut yhdeksän tuntia, käynyt baarissa, kahvilassa, kampaajalla ja mummoloissa, saanut elämäni ensimmäisen hylätyn, koeistunut lukemattomia nojatuoleja, ajellut Jämsään ja takaisin kahdesti, emännöinyt neljästi kahvittelutuokioita, polttanut pussillisen tuikkuja, viettänyt ensimmäisiä pikkujouluja, tanssinut läpi yön ja tullut kotiin aamuyöllä yhtäaikaa Keskisuomalaisen kanssa, alkanut käyttää silmänympärysvoidetta, ostanut kirppiksiltä aarteita, paikkaillut reikiä vaatteissa ja kiinnittänyt irronneen napin, herännyt silmä umpeen turvonneena, haukkunut venäläisen kaunokirjallisuuden klassikoita -viittomakielellä, joutunut yllättävään taloudelliseen ahdinkoon, juonut minttukaakaota, sovittanut nahkahametta, organisoinut muiden koteja, haaveillut puun halaamisesta, kartuttanut uniaviomies-rekisteriä ja valehdellut henkilöllisyyteni puhelimessa (tai oikeastaan ainoastaan jättänyt korjaamatta lehtimyyjän virheen). Hmm. Eihän tämä enää niin kovin kamalalta kuulostakaan?

174: Arvoisa toivomuskeiju (tms taho).

- Toivoisin, että psykologian tentaattori kaikessa ylimaailmallisessa ja sieluja syleilevässä viisaudessaan arvostaisi mielikuvituksen käyttöä ja spontaania arkirealismia yhdistettynä luovaan hulluuteen. (Tai vaihtoehtoisesti jakaisi säälipisteitä avuttomille sivuaineopiskelijoille, joiden järki ei vaan mitenkään riitä.)

- Pyytäisin, että taivaalta sataisi lunta. Jotta aamut olis ylösnousemisen ja liikkeellelähdön kannalta mahdollisempia toteuttaa.

- Haaveilen, että jonakin aamuna huomaisin oppineeni virheistäni. Edes niistä isoimmista. Edes jotain. Edes sen, etten ikinä opi virheistäni?

- Haluaisin, että näen enteellisiä unia joiden avulla ongelmat ratkeaa ja päätökset syntyy.

- Tahtoisin, että olis jo viikonloppu; uusi tukka, vanha ystävä, pikkuinen joulu ja suuri hauskuus.

---

Mentaalisen kolikon psyykensä toivomuslähteeseen heitti Ella,

joka on tänään miettinyt,

onko onni helpompi saavuttaa vai säilyttää?

173: välttämättömän vältteleminen

First I was afraidI was petrified. -Mutta jos sä oisit mä niin säkin olisit ollut! Ensi viikolla on nimittäin kaksi tenttiä ja kuusi tentittävää kirjaa, joista kaksi yli 500-sivuisia opuksia. Ajattelin kerrankin aloittaa lukemisen ajoissa.. Mutta kuinkas sitten kävikään? Onnistuin ainoastaan aloittamaan sijaistoiminnot ennenkuulumattoman aikaisin. Tässä tämän kertaiset keinot tappaa lukemiseen suunniteltu aika.

1. treenaaminen: urheilua enemmän, paremmin ja raskaammin.

2. sosialisoituminen: kahvihetkiä kaikkien kavereiden kanssa. Pullalla ja ilman.

3. nukkuminen: yöllä, aamulla, päivällä. Luvalla ja ilman.

4. kirppisaarteiden kotiin kantaminen: kynttilälyhty, posliinipurkki, maustehylly, napiton hame, farkkuliivi ja pumpulipuikko-purnukka.

5. sisustaminen: sisältäen kirppisaarteiden sijoittelun ja retusoinnin.

6. siivoaminen: koska tenttikirjat tuntuvat keräävän pölyä ympärilleen.

7. ruoanlaitto: suunnitelmissa mm mantelisuklaa-jäätelö.

8. stalkkaaminen: ihan totta, se on ihan oma häpeä jos jättää fb-profiilinsa julkiseksi.

9. jossittelu: huonon OT: poteminen ja hyvin raskas huokailu

10. Gilmore Girls.

Mutta nythän on kuitenkin vasta torstai. Eli minulla on vielä monta päivää aikaa friikahtaa. Ja lukea. I will survive.