48. osa: Olemisen heteikön ensimmäinen luku.

"Se, mitä voit sanoa ja ajatella, sen on oltava sillä oleva voi (olla) ja ei-oleva ei voi olla."

-Parmenides-

47. osa: Ennen, jälkeen -ja sitten?

Tämä aarre on kaivettu esiin mummulan aitasta:

Paljon työtä, vähän maalia ja pala kangasta myöhemmin tulos on tällainen:

Tykkään!

Mutta nyt tahtoisin uuden kankaan, kenties jonkun vihertävän.

Hmm. Ja vielä jonakin päivänä haen samaisesta aitasta tälle tuolille kaverin.

46. osa: Ilmoitusluontoista!

Kiinnitä seuraavissa kuvissa huomio taustalla näkyvään ilmoitustauluun. Se on sama, papan tekemä ihanuus molemmissa! Ensimmäisen kuvan tuoli on sekin itse maalattu ja verhoiltu (assarina NeitiHei). Jälkimmäisessä kuvassa esiintyy myös meidäniskä viiksineen.

45. osa: Raparperitaivas

Rapaperipiirakka:

3 dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta 1 tl vaniliinisokeria 2 dl sokeria 100 g rasvaa / 0,75 dl öljyä 2 kananmunaa 1,5 dl maitoa/mehua -Kaikki nämä sekaisin ja vuokaan Päälle: 2-3 raparperin vartta sokeria uuniin (175C) n. 30 minuutiksi Taustamusiikki: Raparperitaivas

44. osa: Terveisii Liarost!

Taide-elämyksen teille tarjoilee: Iida (7v.)

43. osa: Eläviä kuvia.

Tässä viimeviikon saalis. Suosikiksi nousi Ira & Abby, jolta ei odotettu mitään, mutta joka antoi paljon hilpeyttä ja hauskuutta. My life without me pysäytti melkoisen tehokkaasti.

Huomenna, välittömästi määrällisten tilastomenetelmien tentin ja ennakkoäänestämisen jälkeen, hyppään junaan. Tiedossa (taksilla) ajelua ja työntapaista Suomen Turussa.

42. osa: Ihme ja kumma.

Eilen kirjoitin aineopintojen kurssin nelisivuisen esseen noin kolmessa ja puolessa tunnissa (sisältäen lähdeaineiston lukemisen) -> ihme. Tänään mietin miksei yllä mainittu tarmokkuus ilmene useammin -> kumma? Ps. Loppuviikon aion viettää maaseudun rauhassa, pakkaillen ja tenttikirjoja lukien.

41. osa: But Im a creep, Im a weirdo.

Perusteeni Omituisten Otusten Kerhoon hakeutumiselle: 1. Henkilökohtainen numerologia. - suosin parittomia lukuja: istun parittomilla paikoilla (junassa, teatterissa, luentosalissa), ostan parittoman määrän tuotteita (tomaatteja, vaahtokarkkeja, sitrushedelmiä), lasken vastaantulevista numerosarjoista parittoman luvun -vaikka väkisin (esim syntymäaikani 051286 -> 5+12+86= 103 -> 10-3=7!) samalla periaatteella siis myös puhelinnumerot, rekisteritunnukset jne jne. - valitsen (kaupan) hyllystä ne keskimmäiset tuotteet (en ikinä ensimmäistä/viimeistä/päällimäistä/alimmaista/reunimmaista) 2. Organiseeraus obsessio. - Nukahtaminen ei onnistu, mikäli vaatehuoneen ovi on auki, sukat keskellä lattiaa, kirja auki pöydällä, taulu vinossa.. - Nautin siivoamisesta -toimivaksi havaittu terapiamuoto ja tunteiden kanavointikeino. Parhaat kiksit ikkunanpesusta. - Erityisen palkitsevaksi koen pakkaamisen, on äärimmäisen ihastuttavaa, kun tavarat mahtuvat juuri ja juuri niille suunnattuihin paikkoihin. 3. Aistiyliherkkyys. - Erittäin Hyvä Uni edellyttää untuvatöppösien välitöntä läheisyyttä, varpaat on pidettävä muutenkin lämpiminä kaikkina vuorokauden- ja vuodenaikoina -> villasukat vakiovarusteena. - (Päivä)uni aikaan suosin myös pipoa, huppua, tai päänyli vedettyä peittoa/tyynyä, korvien peittämisestä seuraa turvallinen olotila. Tästä syytän lapsuuden unihattuja. - Kaikkein herkin ärsyke on jatkuva, epäsäännöllinen ääni (kuten tippuva vesi). - Mun niskaan ei voi koskea. Yhtään. - Makuaistini suosiis suolaisen ja makean vuorottelua, muttei missään nimessä niiden yhdistämistä (ehdoton nono ovat myös sweet'n'sour-tyyppiset ratkaisut). 4. Aurinkoenergia. - Valon määrä korreloi positiivisesti energiatasooni ja siten myös mielialoihini (r=.99, p<.001). Mutta muuten olen ihan normaali. Mikä on saavutus sinänsä, sillä lähipiirissäni on sellaisiakin ihmisiä, jotka esim: - Käyttävät liikkuessaan aina samoja reittejä. - Vainoavat tuntemattomia muka-vaihto-oppilaita. - Osaavat kääntää päätään niin tehokkaasti, että saavat niskatuet vaivanpalkaksi. - Laittavat puuroon hilloa. Ja viiliin rusinoita. - Pyörittelevät nilkkojaan ennen nukahtamista.. Ei hetkinen. Se olenkin taas minä itse.

40. osa: Murr.

Tänään hermostuin niin paljon, että takaraivooni ilmestyi kipupiste. Minusta on kohtuutonta vaatia ihmisiä tekemään testitilanteessa jotain aivan uutta ja ihmeellistä (esim. laskemaan SPSS*:llä järjestyskorrelaatiokerroin ex tempore). EI näin.

Elämä hiukan helpottui, kun pääsin NeitiHein kanssa Heselle ja pienelle shoppailukierrokselle. Emme tosin ostaneet mitään. Oi sitä itsehillinnän määrää.

*Statistical Package for the Social Sciences

39. osa: Viikon saavutukset.

Tällä viikolla olen: - Aloittanut Metsämuurosen lukemisen - Katsonut elokuvia (Factory Girl, The Land of Women, Prime) - Osallistunut luokkakokoukseen - Käynyt asuntonäytössä - Sovittanut Marimekon ja Vallilan kankaita - Pessyt ikkunat ja lattiat - Tajonnut teetä ja sympatiaa - Loistanut SPSS:n käytössä - Tenhyt yöretken Laukaaseen - Syönyt eksoottista pitsaa - Käynyt baarissa - Leiponut pannarin - Maksanut laskut - Ostanut villatakin - Käyttänyt kumppareita - Nukkunut pois univelkoja - Soittanut kitaraa - Asentanut valaisimia - Bongannut SSV:n - Nauttinut elämästä. Paljon.

38. osa: Yksi unelma, haave.

Tahtoisin nyt reilun metrin pätkän tällaista kangasta. En mitään muuta. ( Marimekko, Maija Louekari: Iso Satakieli)

37.osa: *kuvittele palohälyttimen ääntä*

Ensiksikin: ei, en ole lähdössä kehitysaputyöhön enkä maailmaa parantamaan kuten huhu kertoo. Tämänkin tarinan taustalla on taas kertomus siitä, kuinka mikään ei tänä vuonna toimi suunnitelmien mukaan. Ei edes, tai ehkä vähiten, tekniikka (esim. kuvamateriaalin liittäminen sähköpostiin). Viikonloppu ei tokikaan sekään oikein onnistunut. Luksus-hemmottelu-mökki-viikonloppumme mausteina toimivat fileepihvien, elokuvien, saunomisen, takkatulitunnelmoinnin, vällyihin käpertymisen ja lehdissä hyppimisien sijaan muunmuassa seuraavat osatekijät: hypotermia, ilmalukko, palohälytys, savuyliannostus, poliisit, pahoinvointi.. Joten tein ratkaisun ja palasin yksin kotiinkotiin hiukan aiottua aiemmin. No, ainakin olin äidille avuksi ja sain vaatehuoneen siivottua. Perjantai oli kuitenkin parempi. Olin sijaistamassa peruskoulun puolella ja homma rullasi hienosti. Unelmien starttiluokka on löytynyt! Toissapäivän eilisestä on kuitenkin vielä pikkuisen haastava riemuita, kun kurkku on karhea ja KAIKKI haisee edelleen savulta/savulle. Päivän tähtihetkiin kuuluivat myös kotiin pöllähtävät vieraat ihmiset, luonnollisesti kaikkein sopimattomimpaan ajankohtaan (vaatteiden vaihto kesken). Notta näin. Nyt mä menen leikkaamaan kynteni käsittämättömän lyhyiksi. Snif. Mutta mitäpä sitä ei ihminen taiteen eteen uhraisi. Huomenna hela päivä t-testejä, p-arvoja, khiin-neliöitä, cronbachin alfoja ynnä muuta mahtavuutta. Onneksi oikeasti tykkään niistä edes vähän. Ja onneksi siellä on ihania, omia ihmisiä.

36. osa: Fender DG-5SBST

Se oli Rakkautta ensi soinnulla (joka muuten oli eemolli).

Barrét, täältä tullaan!