283: Villiviini seinässä.

Ajatukseni kaukana Odessassa,

hautausmailla heinäkuussa

282: Silloin ja tällöin.

Ylhäällä elokuu 2009,

alhaalla lokakuu 2010.

281: Valoja yössä.

280: Mutta aina kun näet meren yllä sumua, muista että se on silmistäni lähtöisin.

Mustaa, valkoista ja kaikkea siltä väliltä.

279: Kokonainen kollaasi.

Ikea on ystävä. Miranol on ystävä.

Kesä oli ystävä.

278: Onnea, min lilla vän.

Käymme yhdessä ain

Käymme aina rinnakkain

Vaikka esteitä on

Joskus tiellä kohtalon

Voimme kaikki ne voittaa

Kun kuljemme vain

Tiemme yhdessä näin rinnakkain

277: Gurken in Scheiben

Koska taannoiselta IKEA-ekskursiolta ei tarttunut mukaan mielekästä koria naulakon päälle sijoitettavaksi, askartelin pipoille pidikkeet itse. Tarvittiin vain pari metallista säilykekurkku-purkkia, mustan miranolin jämät ja valkoista pohjamaalia. Pinnasta tuli mukavan matta, kun sitä töpötteli pensselillä maalin ollessa melkein kuivaa.

Terveisin Ella, jonka irtisanoutuminen astuu voimaan tasan viikon kuluttua, mutta joka kuitenkin haaveilee uudesta rannekellosta, matkapuhelimesta, Lancomén tuoksusta, mp3-soittimesta, viikonloppumatkasta ja niin edelleen ja niin edelleen.

276: Siivin hopeisin.

Yksi rikkinäinen sormus + pihdit + kuumaliimapistooli

+ Yksi tylsänvalkoinen avainkaappi + hopeamaalia. = Yksi eteistäni entisestäänkin överöittävä elementti.

275.

Silloin tällöin, hyvin harvoin jos silloinkaan, kadulla tulee vastaan itkevä ihminen. Minä olin tänään sellainen. Tänään toinen pappani lakkasi olemasta. Enkä minä voi lakata itkemästä.

274: Pieniä sieviä sieniä.

Kaikenmaailman tatteja. Ja kärpässieniä. Ja sensellaisia.