Oij mikä viikonloppu! Perjantai oli passiivinen siivouspäivä, ei mitään mullistavaa. Mutta loppu onkin jo legendaa.. Lauantaina hipsuttelimme NeitiGeen kanssa Kuokkalan sillan yli NeitiOpetusministerin kotiin, jossa pöytä notkui perinteiseen tapaan pullatuotteita, suklaata ja mainiota Seiskapäivää -julkaisua. Illanvietosta innostuneina pohdimme jo sleep-over pyjamapileiden järjestämistä siskonpeteineen kaikkineen. Ystävyys on iloinen asia!
Tänään, eli sunnuntaina, eli viikon parhaana päivänä, kävimme NeitiGeen kanssa yhdessä asuntoesittelyssä, jonka jälkeen leiriydyimme alkoviini kera Rory ja Lorelai Gilmoren. Vedimme myös teemaan soveltuvasti ennenkuulumattomat hyvyys-överit, joihin sisältyivät mm. yksi kpl kotipizzaa, pussi pirkkiksiä (siis Pirkka ranskalaisia), puoli pulloa Hesen valkosipulikastiketta, yksi suklaalevy, konvehtirasia ja yksi Ärrältä juostu sipsipussi. Harkitsemme talvihorrokseen vaipumista, vaikkakin sokeri karkotti hetkellisesti yliotteen saaneen pahanmielen jo lähes kokonaan. Paitsi että nyt on uusi syy hermoilla: on hyvin todennäköistä, ettei farkut enää koskaan mahdu jalkaan. Missähän kaukana kaikki ilamavat/löysät/tilavat kesämekot sijaitseekaan?
Huomenna nimittäin alkaa Arki, aika hyvästellä rennot (lue kaameat) kotiasut ja sopeutua valtaväestön vuorokausirytmiin. Edessä on siis paluu Seminaarinmäelle ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen. Mä olen varmasti unohtanut täysin sinne soveltuvan käyttäytymisetiketin. Entäs jos mä esim. eksyn kampukselle ja päädyn humanistien luennolle, törmään tohtoriin, heitän yläfemmat proffan kanssa, kaadan kahvin teekuppiin, maksan ruoan filmtownin vip-kortilla ja käyn spontaanisti halaamassa sporticuslaisia? Jos olisin raitapaitainen kuusivuotias poikalapsi, saattaisin kysyä seuraavaa: "ymmärrätsä miten mahdotonta tää tämmönen oikein on? Vähän vaikeeta opiskella kun ei tahdo."
1 kommentti:
I feel you. Ja ton kuusivuotiaan kommentti osuu juurikin naulan kantaan.
-K
Lähetä kommentti