97. osa: 155op

Muistaako joku vielä sen viime perjantaisen syventävien tentin, johon valmistauduin viettämällä viitisen tuntia kirjastossa? No, tulokset tuli ja läpi meni paremmin kun uskalsin unelmoidakaan! Ei tarvitse hävetä yhtään. Voisko tämän nyt ottaa tavaksi? Että sen koko viikon tuskailun, epämääräisen selailun ja edellisillan hc-ahdistuksen korvaisikin tällaisella tehokkaalla kokopäivän panostuksella ja sisukkaalla yhdenillanluvulla? Luulen, että se olisi helpompaa kaikille osapuolille. Ja let's face the fact: kasvatustieteethän ei varsinaisesti ole niitä kaikkein vaativimpia tieteitä.

Jaahans. Seuraavaksi voisinkin ottaa työn alle kahdeksasta kirjasta koostuvan kasan ja pohdiskella prosemmaa. Toisaalta siivousoperaatiokin on vielä vähän vaiheessa.. Uusi suihkuverho on vasta osittain asennettu, pyykkikori ratkeaa liitoksistaan ja imuri on vielä kaapissaan. Juustokakkukaan tuskin leipoutuu itsestään. Hmm. Priorisoinnin aakkoset?

Ach! Stars Hollow:n elämää seurataan tässä taloudessa nykyään neljän tuotantokauden laajuisesti. Danke schön Jaffa!

Ps. Otsikko viittaa tuoreimpaan opinto-otteeseni. Kasassa on nyt 155 opintopistettä tutkintoon vaadittavasta 180:sta.

96. osa: Kenkäkipua.

Tein eilen aamukiireessä huonon kenkävalinnan, joka molempia kantapäitä kiduttavien rakkojen muodossa on vaikuttanut kävelyyni sekä laadullisesti, että määrällisesti. Ihan totta, matka yliopistolle kesti noin kolme kertaa normaalia kauemmin, rollaattorivanhukset suorastaan kiisivät ohitseni. Kyllähän se vähän turhautti. Niin, ja jos havaitsit eilen ympäri kampusta sukkasillaan hipsuttavan hahmon, se olin hyvin suurella todennäköisyydellä juurikin minä.

Nyt on myös niin, että minua kalvaa lähes tauoton näläntunne. Eniten tahtoisin nyt syödä ihanmitävaan! Mielellään paljon. Kiitos. Ehkä huomenna ehdin syömään. Aamulla voi tosin esiintyä jännityspahoinvointia, sillä edessä on elämäni ensimmäinen puheopetus, jossa opettajan rooli ja vastuu on yksin minulla. Tiedossa on myöskin kahdenhenkilönkohtaista Hops-ohjausta minulle ja EmmaHeille, aiomme kenties kandiintua lähiaikoina. Parasta huomisessa on selkeästi, kiistattomasti ja ehdottomasti täti-ihmisten kohtaaminen kaupungin ytimessä.

95. osa: The Winner takes it all.

Haa! Eilinen oli loistokas. Voitin jälleen kerran pelin, jossa en vielä koskaan ole hävinnyt (tosin kerran tuli tasapeli). Lisäksi rikoimme NeitiGeen kanssa ennätyksiä Trivial Pursuitissa: jo ensimmäisellä vuorollamme saimme kasaan viisi kuudesta kerättävästä objektista (miksi niitä oikeasti kutsutaan?). Taisimme vastata väärin vain kahdesti koko pelin aikana. Käyttäisin termiä murskavoitto. Muuta jatkoivat peliä jälkeemme noin tunnin, jonka aikana me tutustuimme keittiön puolella tarjoiluun ja naapuritalon poikien hierarkiseen tv-ilta käytökseen. Kuvamateriaalia tarjolla hetijoskus.

Eilen oli myös sikäli mainio päivä, että Jaffatäti saapui yhden välivuoden jälkeen vierailulle Sveitsistä tänne Suomeen. Jess! Tänään kohtasin myöskin kummejani, joiden tytär täytti 15 (vastahan sekin oli leikki-ikäinen, mihin se aika oikein menee?!). Kahvittelun lomassa kuulin jännittäviä tarinoita ensihoitajien arjesta. Uffh, itse en kestäis. Eli pisteet sinne suuntaan.

Huomenna on täysi työpäivä, koulua on kahdeksasta neljään ja yhtäaikaa pitäisi olla useammassakin paikassa. Koitan keskittyä positiiviseen, eli siihen että oppiminen tapahtuu hyvässä seurassa. Toivottavasti saan riittävästi unta. Ehkäpä houkuttelen Nukkumatin esiin Ylen tarjoamilla dokumenteilla. Avaraluontomies ei petä (niinkun ei muidenkaan pitäis).

94. osa: Socializer.

Eilisen tentamen saattoi mennä jopa läpi! Suorituksen jälkeen liityin erään tulevaisuuden Opetusministerin seuraan ruokailun ja kahvittelun merkeissä. NeitiGeen kanssa kävimme katselemassa potentiaalisia verhoehdokkaita ja matkapuhelimia. Sitten saatoin vähän kierrellä myös vaatekaupoissa..

Loppuillan vietin ihanaisen NeitiHein kanssa. Uskomatonta kuinka vähän meillä on nykyään tilaisuuksia Laatuaikaan, molemmilla kun tuntuu olevan niin omat ja erilaiset aikataulut. Mutta sitä suuremmalla syyllä ilta oli menestys. Kävimme luistelemassa molemmilla lähistöllä sijaitsevilla jäillä. Siinä missä minä keskityin tasapainon ylläpitoon ja vasemman polveni varjelemiseen, NeitiHei teki loikkia lumipenkkoihin. Ja näinpä neidin myös laskevan mäkeä. Suuren urheilusuorituksen jälkeen aloitimme Gilmore-kimaran ja söimme itsemme siinä määrin täyteen, ettei meidän varmaankaan ole tarpeen syödä enää tällä viikolla. Kävimme myös yöllisen Keskustelun, jonka aiheet liukuivat teologisista ja filosofisista pohdinnoista ilmastonlämpenemisen ja kulutushysterian kautta kasvatusalan kivuuteen ja kamaluuteen, päätyen lopulta jonnekin ihmissuhteiden mahdottomuuden ja elämän ihanuuden väliin.

Tänään heräsin huonoon oloon ja sekavuuteen. Mikä päivä nyt oikein on? Ja miksi keittiön kello on aina vaan väärässä? Ja miten tämän kämpän sais viilenemään? Oliko pakko syödä illalla niin paljon? Miten se imurointi tuntuu nyt niin ylivoimaiselta haasteelta? Mistä pöly ylipäätään tulee? Uah, taidan katsella jonkin dokumentin mielenrauhan palauttamiseksi. Sitä stoalaista tyyneyttä tullaan tänään vielä tarvitsemaan. Met juhlistamme nimittäin NeitiHein ikääntymistä peli-illalla, eikä mulla ole mitään päälle pantavaa.

93. osa: Motivaatio, ei ehkä sittenkään vain legendaa?

Minä Etunimi-Kutsumanimi-Sukunimi olen tänään tehnyt jotain henkilökohtais-historiallisesti merkittävää ja viettänyt kokonaiset viisi (5) tuntia yliopiston kirjaston lukusalissa istuen. (Tai no jos ihan tarkkoja ollaan, niin osan ajasta istuin ATK-luokassa lukemassa elektronista aineistoa.) Syy seikkailuuni on huominen kirjapakettitentti, johon sain kirjat vasta tänään. Itseni tuntien totesin etten kuitenkaan kotona olisi kyennyt keskittymään, ja koska kirjat oli joka tapauksessa noudettava, ajattelin että kokeillaanpa lukusalia. Ja se toimi! Hyvänenaikasentään! Mikäli tentti menee huomenna mukavasti, aion palkita rohkeuteni ja sisukkuuteni sellaisella suklaakakkupalalla, joita kirjaston kahvilaan on lomien jälkeen mystillisesti ilmaantunut. Kuola valuu jo.

Tänään vietin myös laatuaikaa meidänäidin kanssa. Jotenkin se maton metsästys päättyi niin, että mukaan lähtikin suuri määrä elektroniikkaa (mm läppäri, optinen hiiri, läppärilaukku, tietoturvaa, 4gigaa muistia ja ne kauan kaivatut kaiuttimet minulle). Puttosten klaanin tapaan tingattuna, tietenkin. Ach! Nämä kaiuttimet on kuulkaas mainiot, ainoastaan yksi piuha! Minusta johdottomuudesta kannattaa maksaa vähän ekstraa. Syön sitten loppukuun vaikka sitä kaurapuuroa, laadukkaalla taustamusiikilla. Seuraava projekti on nimittäin koko levykokoelman läpikuuntelu, A:sta alkaen. Oi sitä ilon päivää kun päästään tiettyihin teiniaikaisiin kirjaimiin, pahoittelut jo etukäteen NeitiHei :D

Millään en malttaisi mennä nukkumaan. Muttakun siihen tenttiin on alle 12 tuntia ja ajattelin aamulla ehtiä vielä kerratakin hiukan. Ei sillä, että kurssin kuuluminen maisteriopintoihin varsinaisesti tarkoittasi vaatimustason nousua, mutta kuitenkin.

92. osa: Oodi NeitiHeille.

Parahin NeitiHei,

Arvostan pettämätöntä tyylitajuasi ja oikeankokoista jalkaasi, sekä kaiken kattavaa asustekokoelmaasi, jonka tarvittaessa niin auliisti jaat kanssani.

Ihailen periksiantamattomuuttasi (esim. erään shoppailulakon suhteen) ja vankkumatonta periaatteellisuuttasi (vaikka varmasti jollain tasolla tiedostat itsekin rusinoiden ja viilin yhteensopimattomuuden).

Yllätyn yhä uudelleen innovatiivisuudestasi ja luovuudestasi (kuka olisi keksinyt, että kengällä voi tuulettaa?).

Myötäriemastun kuullessani hersyvän naurusi (vaikkakin sen olisi kirvoittanut henkilökohtainen inhokkini Se on siinä!) ja poissaollessasi ikävöin mutinaa, joka sinusta lähtee kun koitat valita sopivan asukokonaisuuden.

Olen ikuisesti kiitollinen kaikista maailman olkapäistäsi ja ompelutarvikkeistasi (ja askartelu- ja leivonta-).

Minun on miltei mahdotonta kuvitella asuvani ilman sinua.

Olet korvaamaton.

Ja ihana.

Ja 20!

91. osa: Mission accomplished!

NeitiGeelle on nyt löytynyt uusi, ihana ja avara koti, jossa on useita huoneita (yksiöydestä huolimatta), eikä ainuttakaan ruoanlaitosta kiinnostunutta ja rasvakeittimeensä syvästi kiintynyttä kiinalaista. Joko kohta pääsee muuttamaan? Aion käyttää huomisaamun luennon (no se käsittelee laadullisia tutkimusmenetelmiä, eikä siten ole ollenkaan oleellinen) listojen kirjoittamiseen. Oi indo ja pinkeys. Jokos mä olen kertonut, kuinka paljon pidän muuttamisoperaatioista? Siitä tulee ihanaa. Ihanaa!

Tämä päivä on ollut ihanhyvä. Ehkä siksi, että Seminaarinmäellä bongattiin sekä mattik (vakuuttavin professori koskaan), että Slovaki (toim. huom. ilman tyttöystävää). Kahviakin nautiskeltiin, vaikkakin riisisuklaan hintaa oli nostettu kymmenellä sentillä. Huutava vääryys.

Huomenna on edessä raskas ja äärimmäisen pitkä koulupäivä, ihan totta. Ainakin kymmenestä kuuteen on istuttava erinäisiä asioita oppimassa. Huomenna voisin myös avautua hiukan aiheesta niinamikkonen ja päivähoidon fasistisuus. Niin ja huominenhan on NeitiHein syntymäpäivä, onnee! Juhlinnat toteutetaan muuten ensi lauantaina lautapeli-iltamien hengessä. Lupaan olla läpsimättä/huutamatta/muuten hermostumatta. Teretulemast, esim juustokakun kera.

Jaahas. Jospa yksi nopea Gilmore-jakso ennen uinahtamista. Ja vielä kerran Emma Salokosken Veden alla kappale, joka on ihanajaparasjamahtava ja jonka voi kuulla täällä.

90. osa: Toll!

Tänä viikonloppuna olen oppinut paljon, lähinnä seuraavanlaisiin teemoihin keskittyviä dokumentteja katselemalla: - Sammakkoeläimet (joista muuten yllättävän monilla lajeilla urokset huolehtivat poikasistaan). - Hirvet (joita elää ainoastaan pohjoisella pallonpuoliskolla, ja joilla muuten on syksyisin hetkellisesti haaremit). - Karl Lagerfeld (joka on noin tuhat vuotias). - Kuningatar Viktorian miehet (melko yllätyksellinen ja ihailtavan sisukas nainen). - Lajien synty (jos Darwinilla meni vain 20 vuotta evoluutioteorian kehittelemiseen ja maailman mullistamiseen, niin kai mekin yks kandintyö neljässä kuukaudessa tempaistaan?) Lienee sanomattakin selvää, että pidän dokumenteista kenties keskiverto parikymppistä enemmän. Dokumenttien välissä olen katsonut myös saksalaisia dekkareita, joita Yle armollisesti myöskin tarjoilee: Kahden keikka, Derrick, Etsivä Lea Sommer, Kettu, ja mitä näitä nyt on. Danke schön YLE! Mää suosittelen.

89. osa: Do did done.

Nyt pitää sitten vielä saada kolmen viikkon odotusaika kulumaan. Ideoita ajantappoon?

88. osa: Pullan verran parempi mieli.

Elän vaarallista elämää ja poikkean rutiineistani! Tänään en siis suunnitelmista poiketen suorittanutkaan perinteistä perjantai-jynssäystä, vaikkakin kävin ostamassa kauan kaivattua kloriittia (edellinen pullo tyhjeni viikko sitten). Tyydyin imuroitsemaan ja pyyhkäisemään pölyt, kukat pääsivät suihkuun. (Petivaatteita ja mattoja en nyt tuulettanut vaikka pakkanen houkuttikin. En kuitenkaan tunne huonoa OTtä, koska itse en oikein usko pölypunkkeihin. Lueppa vaikka tämä ja tiedä miksi.) Voi olla että jatkan projektia huomenna, ainakin kylppärissä. Kylpeminen on nimittäin oikeutettua ainoastaan suurreellisten siivousten jälkimainingeissa. Toisaalta vaatehuoneen siivouskin olisi tarpeen, jotenkin nuo hyllyt näyttää erityisen ahtailta näin pyykkipäivien (ja shoppailusessioiden) jälkeen.. Kiehtovaa, eikö?

---

Siivoukseen panostamisen sijaan olen käyttänyt vapaapäiväni tehokkaasti koulutehtäviä vältellen ja kaupungilla kierrellen. Kävin dallaspullakahvilla erään irmatädin kanssa, se oli oikein mukava tuokio (terveisiä). Ainiin, ja taisin raahata sekä edellämainitun täti-ihmisen, että NeitiGeen vuoroillaan optikkoliikeeseen. Varmuuden välttämiseksi hain puhelinkonsultaatiota myös meidänäidiltä. Nyt tuntuu siltä, että laitan aamulla kellon soimaan ja kiiruhdan tilaamaan itselleni uuden näkökyvyn. Ja kyllä, puhtaasti esteettisistä syistä ja tahtomisen takia.

87. osa: Ihanuutta ja itsesääliä.

Ajattelin avautua aiheesta Elämä tässä iltapuuroa lusikoidessa ja kuutamoa ihaillessa.

Aloitamme ihanilla asioilla:

1. Meille tulee vauva!

Tai siis koiranpentu. Ehkä. Joskus. Eikä oikeastaan edes ollenkaan mulle. Mutta kuitenkin. Ymmärrättekö te, ettei oikein ole mitään ihanampaa kuin koiranpennut pienine nenineen, pallo-mahoineen ja suhteettoman suurine tassuineen? Mielestäni NeitiGeen suunnitelma piilottaa pentu käsilaukkuun oli loistava, joskin kykenimme kuitenkin vastustamaan kiusausta katselureissulla.

2. Filosofian esseet on viimein palautettu!

Kyllä, juurikin ne, jotka aloitin jo viime vuonna. Mutta ei ne myöhästyneet, palautuspäivä oli tänään. Erityisesti tahtoisin lähettää lämpimiä ajatuksia Tuomas Akvinolaiselle ja Avicennalle.

3. Juustokakku! Se, joka kaipaa perusteluja ei ilmeisestikään ole tehnyt lähempää tuttavuutta ko. hyvyyden kanssa.

4. Gilmore Girls.

Tällä viikolla en ole vielä ehtinyt katsoa yhtään jaksoa, mikä tarkoittaa sitä että näkemättä on vielä monia episodeja.

5. Innovatiivisuus.

Nyt on kuulkaa monta projektia tulossa ja työn alla, sellaisia luovia ja toteutusta vaille valmiita.

Mutta sitten olis niitä negaatioitakin. Tietenkin.

1. Opinnot.

Miten ne ei tunnu etenevän yhtään eli ollenkaan vaikka mä kuinka koitan touhuta joka päivä jotakin? Onko laiskuudella osuutta asiaan?

2. Rikkoutuvuus.

Tekniikkaan ei vaan voi luottaa. Mikrosta kuuluu epämääräisiä pamahduksia ja sammumisiakin tapahtuu kesken lämmitystoimenpiteiden. Kahvinkeittimestä tulee ainoastaan kaunistavaa (eli kylmää) kahvia. Ja äitin autokin on hajalla, se ei esim. käynnisty.

3. Farkut.

Ne ovat mystillisesti kutistuneet ja muuttuneet suorastaan ilkeämielisiksi.

4. Prosemma/kandintyö.

Se, että tutkimussuunnitelma on tehty ja palautettu viikkoja sitten ja hyväksytty yliopiston taholta, ei välttämättä tarkoita sitä että itse ko. projektin toteuttajat olisivat tyytyväisiä työnsä aiheeseen. Koskaan ei ole liian myöhäistä hihkaista Eiku!:a suureen ääneen, dramaattisesti kesken seminaarin. Been there, done that.

5. Universumin kohtuuttomuus.

Jos minulta kysytään, niin se on väärin että toisia ihmisiä koetellaan ihan yli sietokyvyn. (Toim. huom. en koe että itse kuuluisin tähän kastiin, Kiitos siitä.)

Loppukevennyksenä, flashback-inspiraationa ja tiivisteenä toimikoon Stella:

86. osa: Tule takaisin, mä olen heikolla päällä.

Oij mikä viikonloppu! Perjantai oli passiivinen siivouspäivä, ei mitään mullistavaa. Mutta loppu onkin jo legendaa.. Lauantaina hipsuttelimme NeitiGeen kanssa Kuokkalan sillan yli NeitiOpetusministerin kotiin, jossa pöytä notkui perinteiseen tapaan pullatuotteita, suklaata ja mainiota Seiskapäivää -julkaisua. Illanvietosta innostuneina pohdimme jo sleep-over pyjamapileiden järjestämistä siskonpeteineen kaikkineen. Ystävyys on iloinen asia!

Tänään, eli sunnuntaina, eli viikon parhaana päivänä, kävimme NeitiGeen kanssa yhdessä asuntoesittelyssä, jonka jälkeen leiriydyimme alkoviini kera Rory ja Lorelai Gilmoren. Vedimme myös teemaan soveltuvasti ennenkuulumattomat hyvyys-överit, joihin sisältyivät mm. yksi kpl kotipizzaa, pussi pirkkiksiä (siis Pirkka ranskalaisia), puoli pulloa Hesen valkosipulikastiketta, yksi suklaalevy, konvehtirasia ja yksi Ärrältä juostu sipsipussi. Harkitsemme talvihorrokseen vaipumista, vaikkakin sokeri karkotti hetkellisesti yliotteen saaneen pahanmielen jo lähes kokonaan. Paitsi että nyt on uusi syy hermoilla: on hyvin todennäköistä, ettei farkut enää koskaan mahdu jalkaan. Missähän kaukana kaikki ilamavat/löysät/tilavat kesämekot sijaitseekaan?

Huomenna nimittäin alkaa Arki, aika hyvästellä rennot (lue kaameat) kotiasut ja sopeutua valtaväestön vuorokausirytmiin. Edessä on siis paluu Seminaarinmäelle ikuisuudelta tuntuneen tauon jälkeen. Mä olen varmasti unohtanut täysin sinne soveltuvan käyttäytymisetiketin. Entäs jos mä esim. eksyn kampukselle ja päädyn humanistien luennolle, törmään tohtoriin, heitän yläfemmat proffan kanssa, kaadan kahvin teekuppiin, maksan ruoan filmtownin vip-kortilla ja käyn spontaanisti halaamassa sporticuslaisia? Jos olisin raitapaitainen kuusivuotias poikalapsi, saattaisin kysyä seuraavaa: "ymmärrätsä miten mahdotonta tää tämmönen oikein on? Vähän vaikeeta opiskella kun ei tahdo."

85. osa: Aleaarteet.

Mekko, Kampin VeroModasta.

Pari (kaulus)paitaa, muutama liivi (joista 75% lahjoituksena), kaksi hametta ja jakku (lahjoitus). Liehuvat farkut (aika tunnustaa sisäinen LTO) unohtuivat kuvasta.

Kengät, kenkälaatikossa! Kuten NeitiHei shoppailulakkorikkeen tunnustettuani sanoi "tällasii meillei vielä ollutkaan!"

84. osa: Hyper!

Tadaa. Tänään olen -herännyt kello nollakuus kolkyt -tehnyt lukiseulonnan kymmenelle ipanalle -kiintynyt raitapaitapoikaan -kirjoittanut raportin (myös teoriaosuuden, johon vaadittiin lähdeaineistoa) -käynyt lenkillä (juoksuaskelia havaittiin) -tiskannut -ladannut itseeni aurinkoenergiaa -askarrellut (kouluhommia) -päättänyt muuttaa Isona Maalle -maksanut myöhästyneen puhelinlaskun -katsonut ansaitusti Gilmoreja NeitiHein kanssa -juonut kahvia (kylmänä, maidolla) Ja tänään aion ainakin vielä: -vierailla NeitiGeen luona -mennä nukkumaan ihmisten aikaan -lukea traagillista kirjallisuuta (Reko ja Tina Lundán: Viikkoja, kuukausia) -hymyillä vielä vähän

83. osa: Vielä löytyy se joka ehjänä säilyy.

Realistisena ja itseni tuntevana ihmisenä en usko uuden vuoden lupauksiin. Mutta tokihan sitä voi vähintäänkin yrittää oppia virheistään ja koittaa elää paremmin. Esim. kammata tukkansa aamuisin, totutella normaaliin vuorokausirytmiin, muistaa hymyillä useammin, panostaa opintoihin ja olla vähemmän ankara muille ja enemmän ankara itselleen. Hetkinen! Lisätäänpä listaan vielä Shoppailuton Tammikuu -hanke, joka toteutetaan yhdessä NeitiHein kanssa. Scandinavian Music Group, YLPEÄ SYDÄN: jos olisin viisaampi ja sydämeltäni nöyrempi jos ajattelisin aina selkeästi heräisin aikaisin heräisin aikaisin ostaisin ruusun ja toisenkin ja sylini olisi lämmin niin kuin vielä eilen jos olisin sievempi ja luonteeltani säyseämpi jos ajattelisin muista lempeämmin heräisin aikaisin heräisin aikaisin kampaisin tukkani hienommin ja hymyni olisi lämmin niin kuin vielä eilen olen sydämeltäni ylpeä hölmöläinen sydämeltäni ylpeä hölmöläinen sydämeltäni ylpeä hölmöläinen enkä osaa lopettaa 1-2-3 sydäntä särkyy vielä löytyy se joka ehjänä säilyy ehdin myöhemmin viettää aamuni jonkun kylkiluuhun kasvaneena kun herään laivat on lähteneet kortti kuivuu ja junia ei mee laiturilta tuuli vie pois nekin jotka ei kelvanneet

82. osa: Pakkasin meikit ketjut ja vyöt.

..Tai ainakin ihan kohta pakkaan. Ensin kun pitäisi päättää mitä laitan päälleni, onneksi koru (kuva) on jo valittu. Parin tunnin päästä nimittäin istun jo autuaasti junassa Neiti Tanssii Kadettien Kanssa:an vieressä. Met matkaammet kohti edellä mainitun kotia pääkaupungissa, luvassa suuria seikkailuja!

Heippa!

81. osa: Garderoobin superlatiivit.

Organisoiduin tila (vaatehuone):

Aliarvostetuin pömppiksenpeittäjä (HM, huom myös sarjassa Tukka auki esiintynyt!):

Reippain ratkaisu (JC, Eve of Eden):

Mukavin paita (Lindex):

Juhlavin mekko (luonollisesti helmikirjailtu ja käsinpestävä):

Käytetyimmät alaosat (kyllä, omistan myös pari paria farkkuja, molemmat JCstä):

Tyttömäisin ja pitsisin (HM):

Arvostetuin alelöytö (4€ Only)Tingatuin (kirppikseltä, alkuperä HM): Käyttämättömin (Vero Moda ADDED):

80. osa: Uusi, uljas ja upeampi vuosi!

Onnea uusi Jyväskylä! Meidänkin seurueemme ehti laulaa Maamme laulun viimeisimmät sävelet ja ottaa loistokkaan (hivenen kuohuvankin) lähtölaskennan vuoteen 2009. Kaupunki tarjosi kirkkopuistossa hytisevälle kansalleen räiskyvän ilotulispektaakkelin.

Ennen H-hetkeä nautiskelimme Neiti Tanssii Kadettien Kanssa:an ja Hanin kanssa kynttiläillallisen meillä. Tarjolla oli ensin mainitun marinoimia lohkoperunoita, feta-punasipuli-kirsikkatomaatti-salaattia sekä kanaa, jonka kypsyysaste herätti keskustelua, jälkiruoaksi tarjoiltiin appelsiinijuustokakkua. Aikaa tapettiin rakettien bongailun lisäksi pelaamalla lautapelejä, eikä kukaan käyttäytynyt agressiivisesti.

Vuosi, joka alkaa näin ihanasti ei mitenkään voi olla huono.