Ensimmäinen kuppi saa silmät aukemaan ja toinen hengityksen kulkemaan.
Mutta tuon suklaakeksin mureneva rakenne muistuttaa minua gradukaaoksesta*. (*Ensin oli kolme ohjaajaa, sitten yksi ohjaaja, joka ei ohjannut, sitten ei ollutkaan ollenkaan ohjaajaa, sitten oli tsemppaava ohjaaja. Ensin oli kerätty aineisto, sitten olikin täydennettävä aineisto. Ensin oli kvalitatiivinen analyysi, sitten olikin semikvantitatiivinen analyysi. Ensin oli epävarmuus, sitten oli epätoivo.)
Pitäisikö palata aamupuuroon?
