524.

Sinä opetit, että ainoakin voi olla suosikki.

523: Poliittista piilomainontaa.

522: Juoruja.

Kerrankin päivän biisille (siis sille, joka soi päässä heti heräämisestä alkaen, ja joka ennemmin tai myöhemmin hyräilyn muodossa vie hiljaisuuden myös kanssaeläjiltä) löytyi pari. Juoruni on kärsinyt valottomuudesta sen verran, että päätin juurruttaa jäljelle jääneet oksat uudelleen.

521: Eräänlainen porttiteoria.

Ensin hymähtelin huvittuneena, sitten jo nyökyttelin hyväksyvästi, haalin huomaamattani kuvia inspiraatiokansioon, pengoin mummin liinavaatekaappeja, hypistelin ohimennen, visualisoin -ja lopulta kannoin illan pimetessä yhden kirpputorilta kassan kautta kotiini. Kehystin, ripustin ja olin tyytyväinen pitsiliinaani.

520: Sylvi.

Elämääni on tassutellut toinenkin sylikissapeto.

Elsan isäntä heittäytyi uutisen kuultuaan hieman mustasukkaiseksi, mutta Pikkupirjo oli otettu rohkeudestani tarttua tädin rooliin.

519: Kulmikkain.

518: Päivät käsistä karkaa ja haihtuu.

517: Selma.

Tämä tässä on 25-vuotislahja-orkideani Selma. Nuput putosivat ensimmäisen viikon jälkeen, kolmannen kohdalla oli napsaistava irti jo yksi kellastunut lehtikin. Nyt, kuuden viikon jälkeen jäljellä ovat enää kukkasista sinnikkäimmät, vaikka olen pitänyt kiinni viikoittaisesta vartin kylvystä.

Niin kaunis, mutta kovin oikukas.

516: Vakiovarusteet.

Kymmenien ja kymmenien kokeiltujen kehysten joukosta löysin yhdet, jotka eivät aiheuttaneet välitöntä eiih-reaktiota. Pienen optikkoliikkeen palvelu oli kerrassaan moitteetonta ja niin nopeaa, ettei hintakaan kirpaissut.

Ehkä nämä nenälläni saan aikaan (parempaa) tiedettäkin.

515: L, M, N

Nämäpä olikin helepot artistiaakkoset. Kreisibailausmuistoja*, aitoa ihailua** ja teiniangstia***.

* Olenko jo kertonut tarinan Dj:stä jolla ei ollut ollenkaan LadyGagaa?

** Olen elämäni aikana omistanut tasan yhden bändipaidan, siinä on M niinkuin Maija.

*** Kymmenen vuotta sitten ihastuin palavasti poikaan ihan vain siksi, että hänellä sattui olemaan samanlainen kampaus kuin Kurtilla.

514: Ripustamattomat.

Tämä on nyt sellaista harkittua huolettomuutta, pieni Picasson Pablokin kasuaalisti kallellaan vasten julistetta ja lehtileikettä.

513: Sarjatuotantoa.

Paketoin pukinkonttiin melkoisen monta avaimenperää ja muutaman kaulakorun. 

Löytäessäni kierrätyskeskuksesta laatikollisen sopivan muotoisia puupaloja ajattelin että tämähän on niin sanotusti pala kakkua. Jossain maalaamisen, uudelleen maalaamisen, liimaamisen & leikkaamisen, dacoupage-lakkaamisen ja rinkuloiden pujottelemisen lomassa ymmärsin kuitenkin olleeni hieman harhaluuloinen. Mutta tulipahan tehtyä.

Palasia jäi pöytälaatikkoon kymmenittäin, mitähän muuta niistä voisi askarrellapaskarrella?

512: Rontti tuli taloon.

Taidelainaamot ovat passée. Mitä sitä ihminen taululla, kun voi lainata myös sisustukseen sopivan, kompaktin kokoisen koiran.

511: Jos sitä ei voi peittää, sitä pitää korostaa.

Raidoitin sähkökaapit sähköteipillä.

510: Kahvikupposista kepein.

Osaisinpa ajatella graduanikin vain mustavalkoisena asiana.

509: Vitsauksia.

Tänään jätän kotini banaanikärpäsineen sähkömies-Villen armoille. Asennuslistalla ovat ovipuhelin ynnä pari muuta pömpeliä, joiden tarpeellisuudesta en ole täysin vakuuttunut. Olen valmistautunut kaaokseen rullaamalla valkoisen mattoni suojaan, raivaamalla kengät ja vaatteet pois eteisestä, siirtämällä mööbelit antennipistokkeen edestä ja sijoittamalla sinne tänne  informatiivisia lippulappusia:

- Tämä on jääkaapin johto, älä irroita sitä. Mutta jos irroitat, kiinnitä se pian uudelleen.

- Pöytälevy on irtonainen, älä tuuppaa sitä.

- Pidän miehistä, jotka imuroivat omat sotkunsa.





EDIT:
Kahdeksan tuntia myöhemmin palasin kotiin, jossa eteisen uudet asiat kiiltelivät uutuuttaan. Valitettavasti eivät kuitenkaan niin kirkkaasti, ettenkö olisi huomannut kaiken kuorruttuneen remonttipölyyn ja surullisen kuuluisan välioven nojailevan tyynesti vaatekaappiini siten, että kulku keittiöön oli mahdotonta ja vaatekaapille pääsy ehdottomasti poissuljettu. Kattoa kiertää koteloitu kaaplei, kylpyhuoneen lattialämmitys ei enää toimi ja Orkidea näyttää hieman viluiselta, mutta palovaroittimien määrä sen sijaan on kaksinkertaistunut.

Ville antoi, Ville otti.

508: Aikaa, raitaa.

Sen lisäksi, että Opetusalan ammattijärjestö kuormittaa minua joka viikko Opettaja-lehdellä, toimittaa se vuosittain kotiinkuljetettuna ääriruman kalenterin. Sherlock Holmesin seikkailuja katsellessa surautin jämäpaloista uuden ulkomuodon.                                                                                        Hmm. Tarkemmin ajateltuna mikään ei taida huutaa ammattikasvattajaa tasaraitaa enemmän -ei edes se OAJ:n logo siinä alkuperäisessä kannessa.     Sjutton sentään.

507: Pauligit porisemaan!

Löysin kirppikseltä Teemalle seuraa kuudellakymmenellä sentillä. 

Päivän kysymys kuuluu:

onko kahvitauko kahvitauko, vaikkei se varsinaisesti keskeytä ns. järjellistä ja tarkoituksenmukaista toimintaa*?

* Jos listaisin kaikki gradun kirjoittamiselle keksimäni kiertoilmaisut, tekstiä syntyisi luultavasti enemmän kuin edellä mainittua tieteen riemuvoittoa.

506: Readers, I think this is the beginning of a beautiful new year.

Vuosi vaihtui ensimmäistä kertaa kaksikymmentäviisi-vuotisen taipaleeni aikana yksin, ja voi kuulkaa, se oli mukavaa. Päiväni vietin suosikki-sitcomeille hymyillen, keittiön kaappeja raivaten ja puhelimessa pulputtaen. Illalla tein lempiruokaani, korkkasin pienenpienen kuplivan, katsoin klassikon* ja ihastelin ilotulitusta parvekkeella. 

Otan uuden vuoden vastaan kiitollisin mielin. Vuosi 2011 kesti pienen ikuisuuden, ollen vaikea ja ikimuistoinen. Käytin paljon punaista kynsilakkaa, olin usein alakuloinen ja epävarma, sain uuden ystävän, tein harkittuja hankintoja ja suuria virheitä, matkustin kolmeen maahan ja kuuteen kaupunkiin, hurahdin mustavalkoiseen, pukeuduin lepardiin ja  leikkautin hiukseni lyhyiksi.

Viime vuonna opin päästämään irti, tämän vuoden tavoitteena on antaa anteeksi ja tarttua kiinni.

*Papukaijamerkki elokuvan oikein arvanneelle.