350: Kohdistakaamme katseemme kahvikuppiin

Lisää kuvateksti

Hmmph. Olen vannonut joka aamu, että huomenna herään aikaisin -ja kaivautunut sitten syvemmälle vällyjen väliin. Olisi pitänyt puuhata Gradua, mutta olen katsonut Pakoa ja huokaillut joko haikeasti tai raskaasti. Olen aloittanut useita asioita pitkien pohdintojen jälkeen ja jättänyt ne sitten kesken hetken mielijohteesta. Yritin kirjoittaa to do-listan, mutta piirsinkin paperin täyteen kiemuroita ja kolmioita. 

Tehokkuus, tahdon sinut takaisin!

349: spagetti-perjantai

Olemme uuden tradition äärellä. Hälyttävän useana perjantaina olen keittänyt spagettia koko viikonlopun tarpeiksi. Tänään vaihdoin kastikkeen bolognesesta tomaattiseen flunssankarkoittajaan: paseerattua tomaattia, sipulia, valkosipulia, suolaa, pippuria, chiliä, (basilikaa) ja päälle emmental-raastetta. Jälkiruoaksi eilisen raparperikiisselin jämät. 

348: Pakoon arjen tosikkomaisuutta

Koska tällä viikolla on jännitetty Gradun aineiston kerääntymistä, vedetty melkoinen treeni (punnerruksia polvet ilmassa ja laudalta!), jäädytetty naamaa pakkasessa, koukuttauduttu Pakoon, odotettu malttamattomasti tenttituloksia (tai lähinnä mahdollisia opintopisteitä) ja hyperventiloitu tuntikaupalla hammaslääkäriä, niin  nyt on erityisen mukavaa viettää viikonloppu pitkästä aikaa perheen parissa. Ohjelmassa on lettukestien lisäksi ainakin saunomista, kirppiskierros ja ihanaa ruokaa. Toivottavasti palaan blogin äärelle kadehdittavien löytöjen ja rentoutuneen mielen kera. 

347: Ystävät ovat suklaahippuja elämän pikkuleivässä*.

Mun murut!

Ihanaa ystävänpäivää,
juuri Sinulle siellä.

*Kuvan pikkuleivät ovat merkiltään Pirkkaa, ja ne on kuvaushetken jälkeen nautiskeltu kahvin kanssa aurinkoisella ikkunalaudalla istuen. -Sillä pikkuleivät, toisin kuin todelliset ystävät, eivät ole ikuisia.

346: Värisuora -suoraan vaatekaapista.

Tadaa! Todistettavasti vaatekaapistani löytyy muitakin kuin mustia vaatekappaleita.

344: Päivän pituus on 8 h 24 min.

Aurinko. Mikä ihana tekosyy olla avaamatta tenttikirjaa.

343: Jungle drum!

Koska toiveet eivät toteutuneet, yllätin itseni spontaanilla eläinkuosi-valinnalla. Kyllä, tiedän että se on seepraa. Kyllä, tiedän että se on suorastaan törkeän mauton. Ja kyllä, aion todella pitää sitä siinä kunnes kohtalon sormi osoittaa minulle sen oikean kankaan (tai kunnes Marimekko palauttaa Frekvenssin tuotantoon).

342: Täpliä & gänstäräppiä.

En tiedä onko radiovastaanottimeni hämmentynyt NeitiGeen Vietnamin tuliaisesta vai loputtomasta lumentulosta, mutta meininki on melkoisen katu-uskottava ainoan kunnolla kuuluvan kanavan soittolistan myötä. Taidan sulkea ration, heittää leohuivin kaulaan ja umpihanki-urheilla itseni Poikien luo rouhentamaan.

341: Matkan varrelta.

  Jos katsoo ikkunasta ulos nyt, näkyväisyys on noin kaksi metriä ja lunta tulee vaakatasossa siihen malliin, että onni jos juhannukseen mennessä saadaan kinokset puolittumaan. Mutta toissapäivänä paistoi aurinko ja viikon ainoalta luennolta kotiin kahlatessa maltoin napsaista pari kuvaa, joissa talvi näyttää -toisin kuin tällä hetkellä- ihankivalta. Koulumatkassani parasta on se, että voin oikaista puiston poikki ja ihastella (ylä)kaupungin kauneimpia rakennuksia.


Ps. Hertsumarepale että menee hermot kuvien ja tekstin asettelun kanssa. Ihan menee aina kaikki miten sattuu. En ala.

340: Kaupunki heräilee

Tuuletusparvekemaisema helmikuisena pakkasaamuna.