Kiitos 2010, tervetuloa 2011.
Oi onnea ja autuutta! Löysin tänään alesta paidan, jota hypistelin jo ennen -50% lappua. Ostopäätös syntyi salamannopeasti, ja aattona tapahtuneen onnettomuuden..
...aiheuttamat traumat helpottivat hiukan viimeistään korun löytyessä. Vaikka liekkeihin leimahtanut villatakki olikin lainassa äitini kaapista, oli säikähdys -etenkin alla olleen juhlamekkoni kohtaloa koskien- melkoinen. Jätän julkaisematta kuvan tilanteesta, jossa minä olen hiha liekeissä kameran takana samalla kun äidilläni on kauhistunut ilme ja sisareni nauraa kippurassa lattialla. Enkä muuten enää poistu kotoa ilman paljeteilla verhoiltua sammutuspeitettäni. It's a jungle out there!
Vastapainoksi eilisen treenaamiselle, jouluostoksista selviämiselle ja ihanille illanistujaisille olen tänään viettänyt koko päivän kotioloissa lahjoja paketoiden ja nurkkia puunaillen. Siinä sivussa minua ovat viihdyttäneet niin Will&Grace, kuin kahvilla piipahtanut äitinikin -jopa siinä määrin, että lattia on edelleen pesemättä ja petivaatteet pihalla.. 
Sunnuntai on sopiva päivä pysähtymiseen. Tänään en taida tehdä mitään, vaikka huomenna pitääkin sitten tehdä kaikkea.
Pieniä pikkujouluja näkee vallan mainiosti viettää kynttilöiden valossakin.
Kas niin, lukuauden viimeinenkin tentti on nyt käyty reputtamassa ja tenttikirjojen pino vaihdettu hömppäkirjojen pinoon. Taidan aloittaa Austenista ja edetä verkkaista tahtia Tikkasen, Oksasen ja Westön kautta McEwaniin ja Marklundiin.
On hyviä! Mietin vaan miten ihmeessä tuo tausta näyttää niin mintunvihreältä? Tai paremminkin, miksi mintunvihreä näyttää niin hyvältä? Ehkä se johtuu pipareiden ihanuudesta ja ajankohtaisuudesta, tai sitten juuri nukkumillani kolmen tunnin päiväunilla on ollut päätä pehmittävä vaikutus. Mene ja tiedä.
Kauneimmat joululaulut korkattiin tänään kauneimmassa kirkossa. Minulle tuntemattomista syistä (tästä on kyllä kanttorin kanssa keskusteltu eräänkin kerran) suosikkiani ei laulettu, joten etenkin äitini riemuksi liitän sen tähän:
Jaksan aina uudelleen ja uudelleen hämmästellä mihin kaikkeen ihmismieli kykeneekään silloin, kun pitäisi tehdä jotain ei-niin-mieluisaa. Tällä kertaa keksin neuropsykologiaan perehtymisen sijaan askarrella kierrätykseen lähtevistä lehdistä vähemmän jouluisia joulukoristeita ikkunaani. Mahtavan meditatiivista! Taidanpa taitella vielä muutaman.
Idioottivarmat ohjeet löytyvät klikkaamalla tästä.
Käsi ylös, joka yllättyi värivalinnoistani.
1 jolla on tapana ääneen lauleskella.
2 Aina sen hermot menee
3 ja aivan liian nopeesti kävelee.
4 Oppinut on kyllä kahvia juomaan,
5 muttei tenttikirjoja ajoissa kotiin tuomaan.
6 Laiskottelee avoimesti ei salaa,
7 haluaisi syödä enemmän kalaa.
8 Kesää rakastaa,
9 säikähtää kun ulkona pakastaa.
10 Hissimusiikkia mielellään kuuntelee,
11 joskus ihmisille sopimattomasti huutelee.
12 Rautaa satunnaisesti nostelee,
13 pelkkiä mustia vaatteita ostelee.
14 Aika paljon kriiseilee,
15 silloin ystäviään kaipailee.
16 Melodramaattisuuteen helposti taipuu,
17 muttei osaa kirjoittaa yhtään haikuu.
18 Villasukat jalassa elää,
19 ei millään aamuisin tahtois herää.
20 Melko lyhyihin hameisiin pukeutuu,
21 kasvatustieteilijöiden joukkoon lukeutuu.
22 Päiväunien aikana haaveilee,
23 asioita alati maalailee.
24 tänään täyttää,
mutta ihan samalta kuin eilen näyttää.
Ei todellakaan ole, mutta kun dearest deer täyttää vuosia! Synttärihalaus susirajan tuntumaan, I love you tangomangonen.
-Mutten voi kieltää, ettenkö salaa haaveilisi vihreistä, tuulessa humisevista puista..
Ensimmäisen mielikuvitteellisen luukun takana Halipulamies näyttää, kuinka joulustressi torjutaan. Salaisuus on se, että aina tilanteen tullen käperrytään rullalle lepäämään. Erityisen tehokasta tämä on, jos sen onnistuu tekemään ikäänkuin salaa, jonkun muun sängyssä ja vällyissä, häpeilemättömästi kuorsaten.
