297: Maanantai -mainio päivä leipomiseen*

*Kirjoittaja maustoi otsikon ripauksella ironiaa.

296: Toisinaan laiskottaa enemmän kuin aina.

Tälle päivälle oli asetettuna kaksi tavoitetta: käydä aamulla treenaamassa ja sen jälkeen tenttissä. En tehnyt kumpaakaan. Sen sijaan keitin kahdesti kahvia, taistelin kaatumishaluisen tietokoneeni kanssa, kriiseilin keittiöni kaakeleita ja käytin uusia villasukkiani. 

295: Eniten onnea mun parhaalle äidille!

294: Kylymä keskiviikko.

 Ulkona on jäätävä viima, alakerrassa remontti ja perjantaiksi kuusisataa sivua luettavaa. 

293: Hienovaraisia vihjeitä lahjomisprosessia helpottamaan.

Jos joku ruudun sillä(kin) puolella on vastikään havahtunut huomaamaan, että pian on jo joulukuu ja allekirjoittaneen vuosittainen ikääntymiskriisi-rituaalikin on aivan lähellä, niin nämä tiedot tulevat tarpeeseen:

- Keittiö-alueella on havaittu seuraavanlaisia puutteita: juustokupu ja -höylä (ei tupperware-painajaisia kiitos), hedelmäveitsi (tai joku muu leipäveistä pienempi teräase), kannellinen puurokattila.

- Elektronisia vempaimia ei koskaan ole tarpeeksi, seuraavaksi tahtoisin perehtyä seuraavanlaisten ohjekirjoihin: pieni ja sievä radio (paristoilla toimiminen olisi plussaa, koska näissä 50-luvun kerrostaloissa on säästetty etenkin pistorasioiden sijoittamisessa, minun asunnossa niitä on kerrassaan kolme, ja kaikista lähtee jo useita jatkojohtoja jatkojohtoineen, mistä tulikin mieleeni että sammutuspeite olisi hyvä olla olemassa), mp3-soitin (tätä huomaan kaipailevani etenkin salilla hikoillessa, eli piskuinen ja vaatteisiin kiinnitettävä malli olisi mitä mahtavin)- Ymmärrän kyllä ettei aikaa voi antaa eikä saada, mutta sen hallintaa voidaan helpottaa, esimerkiksi asentamalla käteen rannekello (joka samalla kartuttaisi sekä aikuispisteitä, että eräänlaista uskottavuutta akateemisissa ympäristöissä).

- Mikäli tavoitteena on turhamaisuuteni tyydyttäminen, niin silmiä hivelevän säihkyvät asiat ovat aina tervetulleita (esim. paljettityynyn tai aitojen timanttien muodossa).

Kuitenkin tahtoisin täten ilmoittaa, että vastaanotan myös listan ulkopuolisia asioita, vieläpä innolla ja ilolla. Ja vastalahjaksi aion järjestää kahvikekkerit, suunnitelmissa on ainakin suklaisia asioita ja maijavilkkumaa-pitoinen soittolista.

292: Tänään käytin valkoista paitaasi.

Perusperjantai, vapaapäivä, siivouspäivä.

291: Torstai toivoa täynnä

"Ainoo asia jolla on jotain välii on rakkaus. Ja siinä ei voi olla koskaan mitään väärää."

290: Varjokuvia

Unettomina öinä (niitä on viime aikoina ollut sietämättömän usein) teen joskus kännykän valossa varjokuvia kattoon. Repertuaarini ollessa hyvin rajallinen -ja koostuessa lähinnä erinäisistä epämääräisistä möykyistä, joita hyvällä mielikuvituksella saattaisi erehtyä luulemaan jonkin sortin jäniksiksi ja/tai koiriksi- on uusin kynttilälyhty osoittautunut hyväksi hankinnaksi. Katsokaa kuinka kauniita kuvioita se heittelee seinälle:

Ja heijasteleepa se hienosti myös lipaston uutuuttaan kiiltelevältä pinnalta (tästä projektista kenties lisää toiste).

289: Ihanasti onnea NeitiGee!

Kuningaspingviinin (Aptenodytes patagonicus) vähemmän julkisuutta saanut lajitoveri.

Lintu, ei kala.

288: Helsinki state of mind.

Halattiin hihkuen, lämmiteltiin kaakaon äärellä, juostiin ratikkaan, sokaistuttiin paljettien loistossa ja hullaannuttiin hurmioon täydellä Tavastialla, mentiin nukkumaan kesken elokuvan, pohdittiin eläinlajien järjestystä ja elämän tarkoitusta, murennettiin sipsejä sohvalle, kauhisteltiin ikkunalaudalla istuvaa kissaa, pupellettiin vakiopitsat, löydettiin pitkien etsintöjen jälkeen videovuokraamo naapurista, haahuiltiin, nukuttiin pitkään, naurettiin, nautittiin ja oltiin vaan. Toisinaan läheisyyttä täytyy hakea kauempaa.

287: Laatuaikaa

Tänään meidänäiti ja Pikkupirjo poikkesivat kahvittelemaan. Pelasimme siinä sitten hieman Jengaa eli Huojuvaa tornia eli parasta mitä palikoista saa.

Tunnelma oli jännittynyt, eikä tunteenpurkauksiltakaan säästytty. Eräs nimeltämainitsematon pikkusisko kutsui minua palikkapääksi, joten päätin ottaa käyttöön kielletyn kahden käden taktiikan, kas näin:Äiti teki omat siirtonsa tyylilleen uskollisesti ja elegantisti pikkurilli ojennettuna, eikä ottanut käyttöön Eiku-sääntöä*.

Oi kuinka meillä oli mukavaa. Ja hauskaa kanski.

*Tarpeen vaatiessa eli kaatumisen uhatessa valittua palikkaa saa vaihtaa, kunnes kohdalle osuu helpommin irroitettavissa oleva yksilö.

286: Niin on muistot kuin tukassa purkkaa

Ihanista ihanin, Maija Vilkkumaa Tavastialla 5.11.2010

Tämä viimeinen, pieni ja sumea kuva on omistettu NeitiGeelle:

(Vapaaehtoisia paljettiviitan ompelijoita kaivataan, ilmoittautumiset allekirjoittaneelle.)

285: The sun will shine.

Hyväpäivä. Kävin opiskelemassa neuropsykologiaa ja konstruktionismia, emännöin pienimuotoiset kahvikestit irmatädille ja serkulleen, paransin maailmaa iltakävelyn yhteydessä ja keitin neljä kananmunaa. Enkä ollut ollenkaan melodramaattinen.

284: Valot(on).

Arvaan että nämä kuvat ilahduttavat etenkin äitiäni ja hänen sisariaan (sekä omaa siskoani).

Lohdutukseksi lupaan, että kynttelikkö pysyy laatikossaan ainakin ensimmäiseen adventtiin asti.